Vedetään raja

Kotihoidon kurja tilanne ei voi olla yllätys enää kellekään. Me hoitajat sen vasta tiedämmekin; tunnemme selkänahassa ja sydämenalassa.
Yksi toisensa jälkeen väsyy taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Kiitosta ei pahemmin kuulu, eikä kiitos kohenna asiakkaan saaman hoidon laatua. Hoitaja joustaa ja väsyy.
Mitä jos sanoisimme: ”nyt riittää”? Jostain muutoksen täytyy alkaa, miksi se ei alkaisi meistä – hoitajista? Mitä me muka voimme tehdä, saatat kysyä. Mitä yksi ihminen voi tehdä?
Kuvitellaan seuraavanlainen työpäivä:
Tulet aamulla töihin. Aloitat työt silloin, kun työaika oikeasti alkaa: et lue etukäteen viestivihkoa, et avaa puhelinta, et kerää avaimia. Istut alas ja kyselet työkavereiden kuulumisia. Kun työt alkavat, annatte hetken aikaa työn ajatteluun, päivän suunnitteluun, vaihdatte kuulumisia asiakkaista. Aamulla on muutama minuutti aikaa purkaa vaikka edellispäivän haastavaa asiakastilannetta.
Keräät asiakkaille vietävät tavarat, tarkistat mitä pitäisi huomioida päivän aikana: onko verenpaineen mittauksia? Onko jollakulla jotain menoja? Ensimmäinen asiakaskäynti saattaa olla tässä vaiheessa jo listan mukaan alkanut, mutta et anna sen vaikuttaa itseesi. Keräät tavarat ja itsesi, ja lähdet kohti päivän haasteita: levosta käsin, ilman huonoa omaatuntoa.
Teet asiakaskäynnit, kuten hoito-ja palvelusuunnitelmassa on sovittu. Teet kaikki tehtävät, vaikka kello tikittäisi takaraivossa, teet sillä kiireettömyydellä ja lämmöllä kuin vain hoitaja osaa. Käytät aikaa juuri sen verran, kuin tarvitsee, jotta asiakas saa laadukasta ja turvallista hoitoa ja kokee olevansa hyvissä käsissä.
Pidät kahvitauon. Aivan sama, vaikka olisi miten paljon paikkoja käymättä, aivan sama vaikka miten paljon olisit aikataulusta jäljessä. Ilmoitat työnjakoon tarvittaessa tilanteesta, ilmoitat myös esimiehelle, että nyt näyttää siltä etten saa aamukäyntejä ajallaan tehtyä.
Osa aamukäynnistä on aikakriittisiä. Ne pitää hoitaa, tai muuten asiakas kärsii esim. jotkin lääkkeet pitää saada ajallaan, kuten insuliini, tukisidoksetkin pitää kieputtaa aamusta. Jos tällaisia käyntejä näyttää listalla olevan, eikä aika mitenkään riitä, ilmoitat työnjakoon ja esimiehelle että asiakasturvallisuus vaarantuu näiden ihmisten kohdalla. Vastuu on esimiehellä, sinä saat pitää kahvitauon ja vetää henkeä, levähtää. Riittää, että teet parhaasi – parhaasi niillä resursseilla, jotka sinulle on annettu.
Kahvitauon jälkeen jatkat töitäsi. Jos päiväsi on alkanut seitsemältä, pidät ruokatauon viimeistään kahdeltatoista. Aivan sama vaikka asiakaspaikkoja olisi käymättä, aivan sama miten paljon olet aikataulusta jäljessä. Aivan sama onko kukaan tarjonnut sinulle apua aamun töihin, aivan sama, vaikka asiakasturvallisuus vaarantuisi. Vastuu ei ole enää sinulla, olet pyrkinyt tekemään työt niin, että asiakas saisi tarvitsemansa hoidon ajallaan, kunhan ilmoitat ennen tauolle lähtöä vielä työnjakoon ja esimiehelle, että lähdet nyt ruokatauolle ja ilmoitat kenen käynti on tekemättä, ilmoitat, jos asiakasturvallisuus vaarantuu.
Lähdet syömään. Pidät ruokatauon hyvällä omallatunnolla, sinä olet ansainnut lepohetken päivääsi, se kuuluu sinulle. Sinä et ole vastuussa kotihoidon kiireestä, liian tiukasta mitoituksesta, tai liian vähästä työntekijämäärästä. Sinä teit sen, minkä pystyit ja nyt on sinun aikasi levätä, palautua.
Jos aamukäyntejä on ruokatauon jälkeen vielä tekemättä, jatkat kiireellisimmästä. Ilmoitat työnjakoon ja esimiehelle, ettet saa päiväkäyntejä tehtyä työajalla, samalla muistutat milloin työaikasi loppuu ja että lähdet silloin kotiin. Jatkat käyntejä sillä kiireettömyydellä ja lämmöllä, kuin hoitaja vain osaa. Teet kaiken sen mikä hoito-ja palvelusuunnitelmassa on sovittu.
Ja kun työaikasi lähenee loppuaan, ilmoitat työnjakoon ja esimiehelle ne käynnit jotka vielä ovat tekemättä, ilmoitat, että työpäiväsi loppuu ja lähdet kotiin.
Sinä lähdet kotiin. Vastuu ei ole enää sinulla: olet tehnyt riittävästi, olet tehnyt tarpeeksi. Kun sinulla on aikaa, teet ilmoituksen haitta-ja vaaratapahtumasta (haipro), jokaisesta aamukäynnistä jonka teit kahdentoista jälkeen, jokaisesta asiakkaasta joka on jäänyt kokonaan hoitamatta. Ilmoitat asiasta vielä vaikkapa sähköpostilla esimiehelle, esimiehen esimiehelle, työsuojeluvaltuutetulle, liiton edustajalle…viet viestiä eteenpäin: ”hoitajia on liian vähän, asiakkaiden hoito kärsii, minä teen parhaani annetuilla resursseilla”.
Tämä on mahdollista – olen itse toiminut näin jo puoli vuotta. Aluksi tuntui todella vaikealta jättää vastuu käynneistä esimiehelle, oli vaikea lähteä tauolle, kun tiesin vanhuksen odottavan, mutta muistutin itselleni, että pitkässä juoksussa se on asiakkaankin etu ja tämän muistaen olen jaksanut jatkaa. Tähän mennessä kaikki asiakkaat on tullut jollakin tavalla hoidettua; Joskus olen ollut aamukäynnillä yhden jälkeen, useasti olen lähtenyt töistä niin, että en ole kaikkia käyntejä ehtinyt käymään, joku ne on kuitenkin aina hoitanut. Jos tekisin jotain väärää olisin jo saanut huomautuksen, varoituksen ja minut olisi irtisanottu, mutta näin ei ole tapahtunut. Minä toimin niin, kuin minulla on oikeus toimia, vastuu ei ole minulla. Työkavereiden keskuudessa tämä on herättänyt paheksuntaa: minua on syyllistetty ja moitittu. Ymmärrän, että he ehkä ajattelevat, että jos me emme huolehdi asiakkaista niin kuka sitten? He yrittävät kantaa sen vastuun, joka kuuluu esimiehelle, valitettavasti olemme kuitenkin jo nähneet mihin tämä johtaa.
On aivan mahtavaa, että hoitajat edelleen todella välittävät ihmisistä, nyt pitäisi vain luottaa, että jos toimimme myös itsestä huolehtien, itseä rakentaen, rakennamme myös kestävämpää ja laadukkaampaa kotihoitoa, sellaista kotihoitoa jossa sekä asiakas, että hoitaja voivat hyvin.
Voimme ajatella: ”Teen työni täydellä sydämellä, mutta ymmärrän, että tarvitsen lepoa, perheen, ystävät ja unta, jotta pystyn antamaan sen kaiken itsestäni töissä”.
Kyllä minäkin ennen joustin ajatellen, että tämä on vain väliaikaista. Mutta väliaikaisuus vaihtui kuukaudeksi, vuodeksi ja hitaasti toiseksi, väsyin, olin paljon sairaslomalla, tein työssäni virheitä ja sain esimieheltä nuhteita.
Päätin opetella pitämään huolta itsestäni, vain tällä tavalla pystyn pitkällä aikavälillä pitämään huolta myös toisista.
Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Minusta on niin väärin, että hoitaja peruu työnjälkeiset suunnitelmansa ja menonsa, koska asiakas tarvitsee ambulanssikyytiä sairaalaan ja odotuksen vuoksi kaikki sen jälkeiset asiakaskäynnit siirtyvät eteenpäin ja kotiin pääsee vasta, kun viimeinenkin paikka on hoidettu. On väärin, että hoitaja makaa töiden jälkeen sohvalla jaksamatta tehdä yhtään mitään, koska on joutunut luovimaan päällekkäin suunniteltujen käyntien parissa, eikä aika vain yksinkertaisesti ole riittänyt. On väärin, että hoitaja heräilee yöllä pohtien asiakkaiden hyvinvointia, miettien onko kaikki asiat varmasti hoidettu. On niin väärin, että hoitaja itkee töiden jälkeen turhautuneena, kun sydän kuiskii, ettei tämä ole sitä mitä pitäisi olla, näinkö me kohtelemme vanhuksiamme?
Haastan sinut mukaan! Muutetaan kotihoitoa yksi hoitaja kerrallaan. Jutun otsikko on siskoni kynästä ja se on yksi voimalauseeni: ”Se, että vetää rajat työssä, ei tarkoita, että vetäis työt huonosti”.
Sanotaan itsellemme: ”Nyt riittää!”. Kerrotaan työkavereille ja esimiehelle, että näin minä aion jatkossa toimia. Me olemme jo tarpeeksi odottaneet. Muutetaan kotihoitoa, koska kukaan muu ei sitä tee. Yksi hoitaja kerrallaan.
Jos haluat vaihtaa ajatuksia, tai kirjoittaa muuten vain, voit lähettää minulle sähköpostia: jaksanjatkaa@meiliboxi.fi
aamuvc3a4symys

6 vastausta artikkeliin “Vedetään raja

  1. Uskoisin että käynnit siirtyy iltavuorolaiselle. Iltavuorossa myös kovaa ruuhkaa. Kelle iltavuoro voi ilmoittaa ja tehdä samoin kuin tässä tekstissä aamuvuorolainen on tehnyt? Iltavuoron aikana kun ei ole työnjako eikä esimies paikalla? Kiinnostaa siksi kun itse teen paljon iltavuoroa.

    Tykkää

    1. Totta! Ajattelisin, että seuraavana aamuna heti ilmoittaisin toiminnanohjaajalle/esimiehelle! Jotainhan jokaisen hoitajan pitäisi osata sanoa oman hoitonsa laadun tasosta. Onhan kuormittavaa tehdä huonoa työtä! Niin toivon, että omaisetkin heräisivät rakkaiden omaistensa hoidon epämääräiseen huonoon laatuun.

      Tykkää

  2. Jos joutuu tekemään toistuvasti ylitöitä, vaikka ei haluaisi/ei pysty pitämään taukoja/ kokee haitallista kuormitusta, voi toimia vaikka seuraavalla tavalla:

    Ilmoita esimiehelle tilanteesta,
    Jos esimies ei korjaa tilannetta, ota yhteyttä esim. Luottamusmieheen, pyydä tapaamista, jossa olet sinä, esimies ja luottamusmies, puhu uudelleen tilanteesta, tehkää tapaamisesta muistio,
    jos tämä ei auta, mene työterveyteen, pyydä tapaamista työterveyden, luottamusmiehen ja esimiehen kanssa.

    Lain mukaan sinulla on oikeus päästä lähtemään, kun työaika päättyy, lain mukaan haitalliseen kuormitukseen on puututtava, tauot kuuluvat päivään.

    Jos tämäkään ei auta, ota yhteyttä esimiehen esimieheen, liittoon, aluehallintovirastoon…kunnes tulet kuulluksi.

    Tykkää

  3. Kotihoidossa myös lähiesimiehet uupuvat ja väsyvät työtaakan, jatkuvan paineen ja stressin alle. Työ kotihoidossa kuormittaa kaikkien terveyttä myös lähiesimiesten. Masennus, ahdistus, uniongelmat ja burn out on tavallista alalla. Koko ajan työtahtia tiukennetaan ja vaaditaan enemmän, myös lähiesimiehiltä. Lähiesimiehet ottavat usein haukut vastaan alaisilta, mutta heidän tukenaan harvemmin on ketään ylempi esimies / johto. Lähiesimiehet ovat sen verran ”pikkupomoja”, että heidän tuomia ongelmia johto ei edes kuuntele, jos se tarkoittaa sitä, että rahaa tarvitaan lisää esim. henkilöstön palkaamiseksi. Ylempi johto ja poliitikot eivät ole vanhustyön todellisesta arjesta kiinnostuneita eivätkä edes tiedä, millaista se oikeasti on – eurot vain ratkaisee. Niitä on säästettävä henkilöstön ja asiakkaiden kustannuksella. Vanhukset, kun eivät saa maksaa mitään kunnalle – johdolta lähiesimiehet saavat tiukan käskyn, että nykyresursseilla on hyvä hoito vanhuksille järjestettävä ja hoitajille hyvä mieli. Kotihoidon lähiesimiestyö on yhtä ahdistavaa ja tuskaista kuin kentän työntekijöiden kiire ja toivottomuuden tunne hoitaessa asiakkaita minuuttiaikataululla. Lähiesimies ei kerta sympatiaa saa, vaikka ottaa puheeksi pienet henkilöresurssit ja työtaakan alle uupuvat hoitajat. Olisi hyvä alaistenkin nähdä, miten ylempi johto sanelee lähiesimiehille, että luvassa ei ole mitään lisähoitajia, vaan lähiesimiesten on itse ratkaista työongelmat. Nykyisin tuntuu, että ketään ei kiinnosta kotihoidon henkilöstön pahoinvointi ja asiakkaiden ala-arvoinen hoito. Kotihoidon hoivassa ei laadusta enää voi puhua. Tai olisi kiva kuulla, jos joku Suomessa kokee toisin ja millä paikkakunnalla kotihoidon asiat on hyvin?

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s