Kuka kusi muroihin

Hiljattain meidänkin kotihoidossa päästiin lehtien otsikoihin, valitettavasti. Arki on ollut rankkaa. Johto on rakentanut kestämättömiä prosesseja, jotka näyttävät paperilla hienoilta ja ennen kaikkea monimutkaisilta. Paperille piirretyt prosessikuvaukset ovat niin monimutkaisia, että eivät ole enää toteuttamiskelpoisia, mutta hienolta näyttää. Johto ihastelee powerpoint esityksiään kilpaa, mutta kukaan ei uskalla kysyä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, ettei tulisi paljastetuksi, että ei saa kaaviosta mitään selvää. Nyökytellään ja hymistellään, että juu-u hieno on. Keisarilta puuttuu vaatteet ja prosessista järki, mutta henkilökunnan ääni ei kuulu. Prosessi ei toimi. Prosessi on liian monimutkainen tai aikaa vievä tai liian riskialtis.
Lukuisat kerrat on meilläkin henkilökunta tuskastunut siihen, että eivät tule kuulluksi päätöksenteossa. Hierarkisessa järjestelmässä ehkä lähiesimiehet näkevät ja ymmärtävät arjen ongelmat, mutta päätökset tehdään kaukana heidän yläpuolellaan. Tyypillistä on, että käytännöntason asioita ratkaistaan tasolla, jossa arki ei kosketa. Pieleen menee. Ketään ei kiinnosta kuulla kentän ääntä, varsinkin, jos se on kriittinen.
Kun johdon määrittelemät ohjeet ja säännöt eivät toimi käytännössä, yrittää jokainen räpiköidä arjessa kuinka taitaa, soveltaen omaa osaamistaan ja käytännön kokemustaan asiakkaiden parhaaksi. Organisaatio heittää hurjan määrän osaamista ja kenttäolosuhteiden tuntemusta hukkaan johdon ylimielisellä asenteella ja valinnallaan olla kuulematta kenttää.
Henkilökunta päivittäin paikkaa johtamisen puutteita arjessa ja tekee jatkuvaa pelastustyötä. Arki vaan ei kiinnosta johtoa. Tilastoja vaan on kivempi lukea ja välttyä arjen monimutkaisuudelta. Tilastojohtaminen on johdolta oman työnsä pakenemista. Pää piiloon vaan tilaston alle, niin voin  leikkiä olevani kartalla. Kun jotain sattuu, voin syyttää työntekijöitä, että olette oikaisut prosesseista. Mutta jos tutkitaan niitä kaikkia powerpointteja ja ressussointeja ja tavoitteita yhtäaikaa, huomataan, että ne ovatkin yllätys keskenään ristiriidassa. Mutta sehän ei johtoa kiinnosta.
Ja joskus käy, että henkilökunnan venyminen ja pelastukset eivät riitä ja asiakkaan terveys vaarantuu. Henkilökunta, joka ei ole saanut johtoa millään kuulemaan arjen ongelmista vastaavat innokkaiden lehtimiesten kysymyksiin omista huolistaan. Näin tapahtui meilläkin. Ja sen jälkeen johto otti opikseen ja alkoi kuunnella hoitotyön tekijöitä. Ei vaiskaan. Tosiasiassa johto lähetti paimenkirjeen saatesanoilla; lehdistölle puhujat ovat omiin muroihin kusijoita.
Eikö se ole se johto siellä astialla  sepalus auki, jos eivät ymmärrä, että aisat, jotka pitää tulla kuulluksi, tulevat kuulluksi aina, viimeistään julkisuuden kautta, jos johto itse ei suostu kuulemaan.
urination

2 vastausta artikkeliin “Kuka kusi muroihin

  1. Asiallinen kirjoitus. Olen jo pitkään kotihoidossa työskennellessä maininnut, että kotihoidon esimiesten tulisi ajottain osallustua kenttätyöhön ihan vakio tapana. Täten käytännön työn kehitys olisi heilläkin realistisella tasolla.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s