Aihearkisto: Ihmisyys

Sote, seuraava Caruna?

Olen kollegoiden kanssa kauhulla seurannut suunniteltua sosiaali- ja terveysuudistusta.

Kotihoito toimii keskellä yhteiskuntaa. Me olemme siellä, missä inhimillinen elämä on. Me näemme rikkauden ja köyhyyden. Me näemme realiteetit numeroiden takana – sen, mikä todella maksaa. Me kohtaamme ihmisten avuttomuuden, ahneuden, itsekkyyden ja hyödyn tavoittelun, mutta myös ystävällisyyden, avuliaisuuden ja vilpittömyyden.

Yhteiskunnan tasapaino tulee siitä, että mikään voima, mikään ideologia, ei saa monopolia, vaan kilpaileville näkemyksille on tilaa. Voimalla on aina vastavoimansa. Kaiken yhteiskunnallisen päätöksenteon keskiössä tulee olla ihminen.

Tarkastellaan suunniteltua markkinavetoista vapaavalintaista sotea muutamien perusperiaatteiden näkökulmasta.

Yhteiskuntaan liittyvät periaatteet:

Suomessa on yhteiskunnan vastuulla tarjota kansalaisille asianmukainen terveydenhuolto.
Suurin osa julkisen terveydenhuollon kustannuksista kustannetaan verovaroin, asiakasmaksut kattavat vain pienen osan kustannuksista.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset ovat merkittävä menoerä verotuloista.
Yhteiskunnan kannalta verovarat tulee käyttää mahdollisimman tehokkaasti.

Markkinatalouteen liittyvät periaatteet:

Yrityksen toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa yrityksen omistajille.
Voidakseen tuottaa lisää voittoa, yrityksen tulee kasvaa. Tähän yritys tähtää hankkimalla uusia asiakkaita ja huolehtimalla, ettei jo olemassaolevien asiakkaiden tuoma voitto pienene.
Yrityksen tavoitteena on siis saada mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

Julkiseen terveydenhuoltoon liittyvät periaatteet:

Julkisen terveydenhuollon tavoitteena on tuottaa terveyttä ja hoitaa sairauksia niin, että sairauden haitat olisivat mahdollisimman vähäiset.
Julkisen terveydenhuollon tavoitteena on ihmisen kuntoutuminen mahdollisimman toimintakykyiseksi.
Julkinen terveydenhuolto vastuuttaa ihmistä itseään tekemään valintoja oman terveytensä eteen.
Julkinen terveydenhuolto priorisoi vakavat sairaudet vähemmän vakavien edelle.
Julkinen terveydenhuolto on jaettu perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon.

Ihmisyyteen liittyviä periaatteita:

Sairaana on vaikea olla.
Sairaana oman vuoron odottaminen on vaikeaa.
Kipujen ja sairauden keskellä on tuskaa  aloittaa toimintakykyä lisäävä toiminta.
Tämä hetki voittaa helposti tulevaisuuden tavoitteet. Sen tietää moni laihdutusta yrittänyt.

Kotihoitajana tiedän, kuinka vaikeaa on saada sairasta vanhusta kuntoutumaan. Kehuja saavat hoitajat, jotka tekevät puolesta, tuovat lounaan vanhuksen luokse, ettei raihnaisen tarvitse nousta. Tällä toiminnalla saadaan tyytyväinen asiakas, jonka palvelun tarve ei ainakaan vähene, pahimmilleen lisääntyy.
Hoitajat, jotka laittavat lounaan tarjolle ruokapöydälle tai jopa pyytävät asiakasta itseään osallistumaan lounaan lämmitykseen, saavat pahimmillaan kiroustulvan peräänsä tai soiton esimiehelle vihaiselta omaiselta, kun äitiä on näin rasitettu. Kun sitten kuukausien jälkeen asiakkaan toimintakyky on palautunut, asiakas aivan oikein muistaa oman sitkeytensä ja kärsimyksensä ja kiittää aiheesta itseään. Hoitotyö, joka tämän mahdollisti ei parhaillaan tule näkyviin, muuna kuin huomattavasti pienempänä laskuna yhteiskunnalle.

Kun yhdistämme ihmisyyden ja markkinalait on todennäköistä, että vanhustenhoidon kustannukset oikeasti räjähtävät käsiin. Vain erityisen valveutunut vanhus tai omainen valitsisi ne  hoitajat ”jotka eivät mitään tee, vaan joudun itse tässä toimimaan”, ja minkä myötä asiakas kuntoutuu ja palvelujen tarve pienenee.

Jos yritys tuottaisi palveluja, joihin asiakas on tyytymätön, ”kun hoitajat vain laiskottelevat”, niin myös yrityksen tuottaman palvelun tarve vähenisi ja pahimmillaan lakkaisi kokonaan. Tämähän on täysin vastoin yrityksen toimintaperiaatteita.

Tällä hetkellä yksityisen terveysyrityksien suurin kilpailija on julkinen terveydenhuolto. Yksityisen tehtävä on tuottaa voittoa omistajille. Koska julkisen terveydenhuollon tehtävä on parantaa sairaat ja kuntouttaa heidät, on myös yksityisten yritysten voitontavoittelussaan otettava tämä huomioon. Tämä kaikki on markkinataloutta. Jos tämän kilpailutekijän merkitys sote-suunnitelmien kautta tulee pienenemään, ei yksityisten tarvitse enää kilpailla markkinoilla, jossa tärkein tavoite on ihmisen paraneminen. Parantunut ja kuntoutunut ihminen ei tuo enää kasvua liikevaihtoon. Muuttuneet markkinat räjäyttäisivät vanhustenpalvelun kustannukset kattoon. Tällaisessa tilanteessa Suomen kansantalous ei tule enää kestämään julkisesti rahoitettuja terveydenhuollon palveluja. Soten tavoitteena ehkä onkin siirtyä pienin askelin kansantalouden nimissä, että käyttäjät itse maksavat palvelunsa.

 

21sote

#hetoo

Seksuaalinen ahdistelu puhuttaa. Puhuttaa aiheesta. Miehet ahdistelevat ja kourivat naisia. Nainen on seksualisoitu, hän on objekti; miehen katsetta varten. Mies on vallassa. Nainen on uhri, kärsijä ja avuton. Joskus uhri on mies. Silloin myös usein tekijäksi on nimetty mies.

Seksuaalinen ahdistelu on tuttua tilanteissa, jossa toisella on selkeästi enemmän valtaa. Tasaveroiset voivat ilmaista toisilleen; en pitänyt tuosta. Kun toisella on enemmän valtaa, on vaikeampi kertoa rajanylityksestä. Mitä seurauksia on, jos ilmaisee, että ei halua kuulla tai kokea jotain? Tyssääkö ura? Tuleeko epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi? Minkälaisia juttuja lähtee liikenteeseen? Muuttuuko asema työyhteisössä? En unohda järkytystä murrosikäisenä koululaisena, kun torjuttu erityisopettaja levitti kuvaamataidon opettajasta alatyylisiä juoruja oppilailleen, jotka levittivät ne korkojen kera koko kouluun.

Terveydenhuolto ja kotihoito ovat naisvaltaisia aloja. Työntekijät ja esimiehet ovat yleensä naisia. Naisilla on täällä valta. Ja naiset osaavat myös sitä käyttää. Asiattomat seksuaalisävytteiset puheet kahvihuoneessa, jossa nuori miesharjottelija punastellen yrittää selvitä ahdisteluhyökkäyksestä eivät ole ennenkuulumattomia. Tasa-arvon nimissä poikakalentereita on ripustettu työtiloihin. Seinällä öljytyt sixpäkit vievät katseen alas juuri ja juuri peittyviin sukuelimiin. Miten kuva eroaa naista vähättelevästä tyttökalenterista?

Miesten kokemukset vanhemmista naisista, jotka tulevat asiattoman lähelle, hinkkaavat reittä tai rintaa mieheen muina naisina, eivät ole tuulesta temmattuja. Nähty on. Kun mies ilmaisee tarvitsevansa tilaa, tai ettei ole naisesta kiinnostunut, on nainen pahimmillaan kääntänyt kovaäänisesti syytteen ahdistelusta mieheen päin. Loukattu naisellinen ylpeys on unohtanut täydellisesti kollegiaalisuuden ja alkanut moittia mieshoitajaa kohtuuttomasti. Myös naisten vallankäyttö voi olla tuhoisaa. Siksi seksuaalista häirintää kokenut mies saattaa kokea parhaaksi olla puolustamatta rajojaan ja niellä asiattoman käytöksen, jotta ei joutuisi vielä suurempiin ongelmiin.

Terveydenhuoltoalalla toki myös löytyy miehiä, jotka käyttävät valta-asemaansa väärin häiriten kollegoitaan. Naisten tekemä seksuaalinen häirintä heikentää sekä häirittyjen miesten että myös seksuaalisesti häirittyjen naisten asemaa. Kysymyksessä ei koskaan ole flirtti tai muu yhdessä toivottu kanssakäyminen. Seksuaalisessa häirinnässä on aina kysymys vallankäytöstä.

322EC22A00000578-3491650-image-a-15_1457968429198

Muovijäte

Muovi on monikäyttöinen raaka-aine. Sitä löytyy kaikkialta ympäriltämme: ämpäreitä, kukkavaaseja, pulloja, astioita, pakkauksia, pusseja, leluja – osaammeko enää edes kuvitella maailmaa ilman muovia?

Valitettavasti muovia joutuu ympäristöömme jätteeksi aivan liian paljon, meret täyttyvät muovista. Muovi aiheuttaa jo nyt vakavia ympäristöhaittoja.

 Työssäni kotihoidossa en voi olla ajattelematta asiaa. Se, miten me toimimme, miten me hoidamme vanhuksemme, ei ole kestävää. Jos jokainen maa hoitaisi vanhuksensa kuten me, maapallo voisi paljon huonommin. Miksi teemme näin? Koska se on helppoa? Miten muutenkaan voisimme toimia? Eihän yksi ihminen voi asialle mitään, ei se ole minun käsissäni. Syitä on monia.

 Moni vanhus käyttää inkontinenssisuojia, vaippahousuja voi mennä kolmekin päivässä, lisäksi muovitettuja siteitä – roskiin. Ruoka tuodaan ateriapalvelusta tukevassa muovilaatikossa, kun ateria on syöty laatikko lentää – roskiin. Laatikoita kertyy viikolle useita, vaikka ateria puolitettaisiinkin, lisäksi kiisseli- ja rahkakipot – roskiin. Kaupan valmisruokien astiat ovat usein muovia, etenkin keitoissa – roskiin. Vuodesuojat ovat suurimmaksi osaksi kertakäyttöisiä – roskiin. Hoitajat käyttävät hanskoja, kengänsuojia – roskiin, hoitotarvikkeet ovat monesti muovia ja pakattu muoviin ja usein hygieniasyystä pakattu vielä yksittäin, nekin menevät roskiin.

Onko kukaan laskenut miten paljon muovijätettä syntyy keskimäärin yhden vanhuksen hoidosta vuodessa?

Miten paljon se kuormittaa luontoa? Luontoa, joka on meidän elinehtomme.

 Minua asia huolestuttaa. Miksi vanhuksille ei voida hankkia kestovaippoja? Suomessakin on saatavilla aikuisten kestovaippoja. Kyse on asenteesta. Vaaditaan asennemuutosta. Meidän on avattava silmämme ja nähtävä mitä ympärillämme tapahtuu. Kuinka kauan voimme vielä olla välittämättä? Olla katsomatta? Kuinka monen lajin pitää vielä kuolla sukupuuttoon? Kuinka paljon pitää saasteita olla, ennen kuin me suostumme näkemään?

Miksi kertakäyttöisten tuotteiden tilalla, ei voida käyttää uudelleen käytettäviä? Miksi ruoka-astioita ei kerätä ja käytetä uudelleen? Miksi käytetään kertakäyttöisiä vuodesuojia?

Tietenkin on huolehdittava hygieniasta ja kaikkea ei voi uusiokäyttää (esim. hanskat, katetrit…), mutta on asioita, joihin voidaan vaikuttaa!

Nostamalla asiaa esiin, voimme saada jotain aikaiseksi. Kyseenalaistamalla ja kyselemällä. Puhumalla asioista ääneen.

Millaisen huomisen me rakennamme tämän päivän lapsille?

plastic-waste.jpg

Isän saappaat

Isä on metsätöissä. Isä on lumitöissä. Isä korjaa autoa. Isä ripustaa taulun seinään. Isä auttaa muutossa. Isä avaa viemärin. Isä tuo joulukuusen. Kun lapsi soittaa ja tarvitsee isän apua, isä sanoo ”jahka saan saappaat jalkaan”.
Isään olen turvannut. Isän voimasta ja viisaudesta ponnistanut vaikeuksien keskeltä eteenpäin. Tiedän, että joskus tulee aika, jolloin isän askel lyhenee. Ehkä se päivä on jo huomenna. Joskus tulee päivä, jolloin isä ei ehkä jaksakkaan lähteä auttamaan. Joskus tulee aika, jolloin minä autan isää. Joskus tulee aika, jolloin saappaat seisovat yksinään.
Sitä ennen annan isälle luvan elää, vaikka minua pelottaisi. Minulla ei ole lupa viedä isän toimeliaisuutta tekevältä mieheltä. Ei vaikka muisti pätkisi tai sydän reistailisi.
Joskus tulee aika, jolloin isä ei enää sano ” jahka saan saappaat jalkaan”.

Nokian_Boots_(2)

Ihanat vapaaehtoiset

Meitä on moneksi, onneksi. Viimeksi tänään sain sydämestäni kiittää vapaaehtoista hyväntekijää. Välittävä lähimmäinen tarjosi useita tunteja omasta vapaa-ajastaan viedäkseen itselleen täysin vieraan vanhuksen erikoissairaanhoitoon tutkimuksiin ja lääkärin vastaanotolle. Muistisairas vanhus ei olisi pärjännyt ilman saattajaa. Nyt hän pääsi turvallisesti perille ja sai tarvitsemansa avun.

Nämä sydämelliset ihmiset ovat monen yksinäisen vähävaraisen vanhuksen pelastus. Valitettavaa on, että yhä useammin joudumme turvautumaan vapaaehtoisiin auttajiin, koska omaiset ovat liian kiireisiä. Joskus saattaa hoitajan mieleen hiipiä epäilys, että onko se omaisten kaikki muu kiire aina niin paljon tärkeämpää kuin oman isän tai äidin saattaminen lääkärille. Vieras ihminen antaa panoksensa vanhuksesta huolehtimiseen, kun omat lapset ja lapsenlapset eivät kykene aikaa vanhuksen saattamiseen löytämään.

Meitä on moneksi. Onneksi.

elderly-holding-hands1

Muutoksen tuulet puhaltavat kuntatyönantajalle

Viime viikkojen uutiset ovat riepotelleet hoitajia. Hallituksen suunnittelemalla pakkolailla lohkaistaisiin vuorotyötä tekeviltä osa työvuorolisistä pois. Ammattiyhdistysliike lähti puolustamaan vuorotyöläisten oikeuksia yhtenä rintamana, vaikka heikennykset eivät kaikkia aloja koskeneetkaan.

Työnantajapuoli otti kovat aseet käyttöön. Kuntaliiton edustajan blogissa ihmeteltiin joustamatonta sairaanhoitajaa, joka haastoi ja voitti työnantajan 47 minuutin tähden. Valikoivalla uutisoinnilla saatiin ainakin osa hoitajiin kohdistuneista sympatioista kääntymään ”itsekkäitä”, ”joustamattomia”, ”potilaan vaarantavia” sairaanhoitajia vastaan.

Tämä kuvaa erittäin hyvin hoitoalan työkulttuuria kuntapuolella. On olemassa toki työpaikkoja, joissa yksittäiset johtajat ymmärtävät osaavan henkilöstön arvon. Näin he saavat ihmiset viihtymään työssään ja tekemään yhdessä parasta mahdollista tulosta. Yksityisellä puolella yritykset ovat ymmärtäneet tämän jo vuosikymmeniä sitten. Kuntapuolella terveydenhuollossa tätä viisasten kiveä ei ole vielä löydetty.

Hoitotyössä sitoutumisen aste on hyvin korkea. Hoitajat kouluttautuvat eettiseen ammattiin ja sitoutuvat potilaan puolesta puhujaksi. Työnantaja on aina voinut luottaa tähän. Joustetaan, venytään ja paukutaan. Joustaminen tapahtuu aina vain yhteen suuntaan – potilaiden tarpeisiin vedoten. Unohdetaan omat tarpeet, syömiset ja juomiset. Jossain vaiheessa huomataan, että kiire ei koskaan lopu. Työnantajan vaatimukset eivät vähene. Sijaista ei saatu – pärjätkää. Kun sijaisia saadaan, rahat on loppu eikä ole lupa palkata. Taas on pakko pärjätä. Ja hoitajahan pärjää.

Pärjää, kunnes sattuu jotain. Kiireen keskellä tapahtuva virhe on inhimillinen, mutta potilaalle kohtalokas. Vain ja ainostaan hoitaja, joka on tehnyt virheen sekä vuoron vastuuhoitaja istuvat oikeudessa tutkittavana. Vastuu hoitotyössä on yksilöllä. Hoitaja, joka pitää puolensa työnantajan asiattomuuksia kohtaan, tekee myös potilaalle palveluksen. Jossain menee raja, jonka yli venyminen kääntyy riskiksi myös potilaalle.

Terveydenhuollossa toimintakulttuuri on usein hyvin hierarkista. Osatonhoitajat ja ylihoitajat – esimiehet ja johtajat – käyttävät suurta valtaa esimerkiksi työvuorosuunnittelussa. Se, saatko työvuorotoiveitasi läpi, on sattuman kauppaa ja vain esimiehen hyväntahtoisuudesta kiinni.

Olen kuullut hoitotyön johtajan sanovan, että vain esimiehillä on lupa suunnitella toimintoja, työntekijän tehtävä on toteuttaa niitä. Tällä työnantajan asenteella on tehty (ja tehdään edelleen) monta turhaa ja päällekkäistä kehityshanketta, jotka vievät veronmaksajien rahoja kankkulan kaivoon. Eivätkö työntekijät ole parhaita asiantuntijoita kertomaan kuinka heidän työnsä sujuu mahdollisimman hyvin? Hyvä työilmapiiri luodaan osaamista kunnioittavalla asenteella, jolloin saadaan aikaan myös tehokkainta tulosta.
Vaikka kunnallinen työnantaja onkin tottunut kohtelemaan työntekijöitä kuin karjaa, muutoksen tuulet ovat puhaltamassa. Osaava henkilökunta äänestää jaloillaan. Puskaradio kertoo, missä työntekijöitä kunnioitetaan ja missä heidän ääntään kuullaan. Näistä paikoista löytyvät myös tulevaisuudessa parhaat työntekijät. Siellä tehdään myös parasta tulosta. Kuntatyönantajan on joko muutettava asennettaan saadakseen rekrytoitua pysyvää henkilökuntaa tai yksityistettävä toimintansa. Näin johtajuus ja työkulttuuri muuttuvat oman aseman korostamisesta sekä työntekijän polkemisesta työn tekemisen iloon.

Ruusuja kaikille ahkerille hoitajille!

kuva

Rasismista

Suomalainen apua tarvitseva vanhus saattaa käyttäytyä hyvinkin rasistisesti. Osa huonosta käytöksestä voi johtua muistisairaudesta tai psyyken ongelmista, mutta valitettavan usein kyse on asenteesta.

Kotihoidossa henkilökunnan vaihtuvuus on suurta. Isoissa kaupungeissa on lähes jatkuvasti avoimia toimia. Niin sairaaloissa, hoivakodeissa kuin kotihoidossa valitaan parhaat hakijat toimiin. Meillä ei ole varaa ylenkatsoa osaavia maahanmuutajia. Jos rajaamme heidät pois rekrytoinnista, pystymme entistä huonommin vastaamaan asiakastarpeeseen.

Olen ollut tilanteessa, jossa korkeasti koulutettu vanha rouva on päästellyt sellaista tekstiä likaisista mutiaisista, että konkari hoitajanakin olen punastellut. Mutta ennen kaikkea olen ollut pahoillani osaavan kollegani puolesta. Kenenkään ei pitäisi joutua kuulemaan sellaista koskaan, saati työssään.

Maahanmuuttajataustainen hoitaja joutuu monesti kohtuuttoman koville asiakkaiden sanallisen hyökkäyksen ja persoonaan käyvän vähättelyn vuoksi. Olen nähnyt kuinka ammattitaitoinen hoitaja omalla ystävällisyydellään ja ammattitaidollaan on kuitenkin onnistunut murtaa ennakkoasenteet voitokseen. Rasistinen asiakas unohtaa hoitajansa taustan ja alkaa nähdä tämän tasaveroisena ihmisenä.

Hoitajan työ ei ole helppoa muutenkaan, saati joutuessaan rasismin kohteeksi omassa työssään. Toivon voimia jokaiselle rasismin kohteeksi joutuneelle ammattilaiselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koira ajelulla

Vakava sairaus oli vähitellen heikentänyt asiakkani vointia. Pitkät kävelylenkit koiran kanssa olivat lyhentyneet. Solunsalpaajahoitojaksot toisensa perään romahduttivat ulkoilmaihmisen reippaan askeleen tassutteluksi postilaatikolle ja takaisin. Paras ystävä kulki rinnalla. Otti vastaan kotihoitajan. Vahti, että hoidot tehtiin kunnolla. Saattoi hoitajan ulos. Kuin vaihtaen pari hiljaista huolestunutta sanaa potilaasta.
Asiakkaan vointi huononi. Rollaattori tuli avuksi postilaatikolle. Koira hölkkötteli uskollisena rinnalla. Juoksi välillä edellä, välillä jäi tutkimaan hajuja. Varmisti, että kumppani pääsee turvallisesti perille. 

Myös autolla ajamisesta asiakkaan oli täytynyt luopua. Autoilu oli ollut myös koiran suosiossa. Kun autosta oli luovuttu ja yhteiset kävelylenkit jääneet väliin, pääsi koira kuitenkin ulos isolle pihalle juoksemaan. Asiakas jaksoi koiran touhuja katsella kuistilta käsin. 

Totuttuun tapaan asiakas saapui sairaalan poliklinikkakäynniltä taksilla. Hän oli käynyt kuulemassa viimeisimpien tutkimuksien tulokset. Toivoa oli. Hoitoja jatketaan. Puolen tunnin päästä kaartoi sama taksi uudestaan pihalle. Asiakas ihmetellen vastaan. Kuski kiersi auton taakse ja avasi oven. Koira sieltä teki iloisen loikan maahan.

Kuski oli ehtinyt ajella jo hyvän tovin, ennen kuin oli saapunut kaupunkiin johtavalle moottoritielle. Hämmästynyt kuski näki taustapeilissä ison mustan koiran istuvan tyytyväisenä auton takana. Fiksu koira oli piiloutunut autoon halutessaan ajelulle, kun kuski oli ottanut rollaattorin esille. Moottoritiellä oli vaan niin mukavaa katsella ohi kiitäviä maisemia, ettei se ollut malttanut enää olla nousematta. Kuski ei ottanut maksua karvakuonon taksiajelusta.
  

Kotihoito vaan käy

Kotihoito on ennalta suunniteltua palvelua, jolla mahdollistetaan asiakkaan asuminen omassa kotonaan, kun hänen toimintakykynsä on iän, sairauden tai vamman vuoksi alentunut. Ihmisen tulisi kyetä olla kotona turvallisesti myös kotihoidon käyntien välisenä aikana, joko itsenäisesti tai omaisten tukemana.

Usein kuulen kommenttia, että kotihoito vain käy. Juuri niin. Kotihoidon tarkoitus ei ole muuttaa asumaan asiakkaan kotiin, tai jäädä viihdyttämään asiakasta, vaan toimittaa ne asiat, joista asiakas ei kykene itse huolehtimaan. Kotihoitajat ovat koulutettuja ammattilaisia, jotka huolehtivat asiakkaan toimintakyvyn ylläpitämisestä kuntouttavalla työotteella. He huolehtivat terveydestä, puhtaudesta, sairauden hoitamisesta ja seurannasta. He pyörittävät sairaalaoloja monimutkaisempaa lääkehuollon toteutusta voimassa olevine resepteineen, apteekkihakuineen ja lääkkeenjakoineen. Ammattitaidollaan, kokemuksellaan ja luovuudellaan he yrittävät ratkaista monimutkaisia asiakkaan terveyteen, toimeentuloon, asunnon fyysisiin puutteisiin liittyviä ongelmia. Riitaisissa perhetilanteissa kotihoito pyrkii neutraalina toimimaan asiakkaan parhaaksi, usein haastavissa olosuhteissa.

Mutta kuuluuko seurusteleminen ja viihdyttäminen kotihoidolle? Näin kesäloma-aikaan saamme pyyntöjä lomalle lähteviltä omaisilta tehdä seurantakäyntejä oman ikäihmisensä luokse, jotta omaiset voisivat lomailla vailla huolia. Entä yksinäiset vanhukset, kun omaiset ovat kiireisiä omassa elämässään tai omaisia ei ole? Tunnit ovat varmasti pitkiä kotihoidon käyntien välillä.

Eduskunnassa asti on puhuttu vanhuksien virkistymisestä, ulkoilusta ja seurustelusta. On helppo delekoida vastuu hoitoalan ammattilaisille, mutta tosiasiassa vastuu kuuluu kaikille. Naapuri voi pyytää vanhusta ulos samalla, kun vahtii omaa jälkikasvuaan hiekkalaatikolla. Harrastusseurat voivat hakea muistisairaan joskus mukaansa entisen lempipuuhansa pariin esimerkiksi golffaamaan.

Vanhukset ja sairaat ovat osa yhteiskuntaa. Heidän kohtaamisensa delegoiminen yksin hoitohenkilökunnalle, ammattilaisille on heidän sysäämistään ulos yhteiskunnasta. Haluaisin kysyä jokaiselta tärkeältä päättäjältä, joka kauhistelee sitä, että vanhukset eivät pääse ulos, koska sinä viimeksi veit vanhuksen ulos virkistäytymään?

20150313_124809

Liikaa lääkkeitä

Säästävä Suomi vähentää Kela-korvauksia ja nostaa asiakasmaksuja. Eläkeläisten tuloista yhä suurempi osa menee lääkekustannuksiin. Lääketehtaat kehittävät uusia lääkkeitä erilaisten vaivojen ja sairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Eläkeläinen yrittää selvitä taloudellisessa ristipaineessa. Lääkereseptit lisääntyvät samalla kun Kela-korvaukset vähenevät.

Käypä-Hoito suositusten mukaiset lääkemääräykset lisääntyvät iän mukana. Vastoin yleistä mielikuvaa ikäihmisiä tutkitaan entistä enemmän. Tutkitaan ja hoidetaan. Viimeisiä elinvuosiaan viettävälle monisairaalle vanhukselle aloitetaan insuliinihoito ehkäisemään tulevaisuuden komplikaatioita kun verensokerin paastoarvot ovat yli 8. Sairaudet ja niiden hoitaminen vievät tilaa päivittäisestä elämästä yhä enemmän. Elämä rajoittuu elämyksistä ja kokemuksista sairauteen ja lääkityksiin.

Jokaiseen diagnoosiin ja jokaiseen sairauteen löytyy lääke ja useampi. Hauras vanhus oireilee lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Iän myötä aineenvaihdunta muuttuu ja aikaisemmin sopiva lääkitys esimerkiksi verenpaineeseen muuttuukin liian vahvaksi. Entistä lääkitystä ei huomata välttämättä purkaa, vaan oireita lievitetään uudella lääkkeillä. Syöksykierre alkaa. Sairaalajaksoja ja epämääräisiä oireita, joiden seurantaa lukuisat lääkekokeilut sekoittavat.

Vanhusten hoitoon erikoistunut geriatri osaa katkaista kierteen. Kaikkea ei tarvitse hoitaa uusilla pillereillä, joiden yhteisvaikutusta ei tunneta. Usein vähemmän on enemmän. Vanhus voi paremmin. Hän elää laadukkaampaa elämää. Lääkkeitä on vähemmän, jolloin myös hänen henkilökohtaiset kustannuksensa sekä myös yhteiskunnan kustannukset ovat pienemmät.

20150309_134130