Aihearkisto: Johtaminen

#hetoo

Seksuaalinen ahdistelu puhuttaa. Puhuttaa aiheesta. Miehet ahdistelevat ja kourivat naisia. Nainen on seksualisoitu, hän on objekti; miehen katsetta varten. Mies on vallassa. Nainen on uhri, kärsijä ja avuton. Joskus uhri on mies. Silloin myös usein tekijäksi on nimetty mies.

Seksuaalinen ahdistelu on tuttua tilanteissa, jossa toisella on selkeästi enemmän valtaa. Tasaveroiset voivat ilmaista toisilleen; en pitänyt tuosta. Kun toisella on enemmän valtaa, on vaikeampi kertoa rajanylityksestä. Mitä seurauksia on, jos ilmaisee, että ei halua kuulla tai kokea jotain? Tyssääkö ura? Tuleeko epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi? Minkälaisia juttuja lähtee liikenteeseen? Muuttuuko asema työyhteisössä? En unohda järkytystä murrosikäisenä koululaisena, kun torjuttu erityisopettaja levitti kuvaamataidon opettajasta alatyylisiä juoruja oppilailleen, jotka levittivät ne korkojen kera koko kouluun.

Terveydenhuolto ja kotihoito ovat naisvaltaisia aloja. Työntekijät ja esimiehet ovat yleensä naisia. Naisilla on täällä valta. Ja naiset osaavat myös sitä käyttää. Asiattomat seksuaalisävytteiset puheet kahvihuoneessa, jossa nuori miesharjottelija punastellen yrittää selvitä ahdisteluhyökkäyksestä eivät ole ennenkuulumattomia. Tasa-arvon nimissä poikakalentereita on ripustettu työtiloihin. Seinällä öljytyt sixpäkit vievät katseen alas juuri ja juuri peittyviin sukuelimiin. Miten kuva eroaa naista vähättelevästä tyttökalenterista?

Miesten kokemukset vanhemmista naisista, jotka tulevat asiattoman lähelle, hinkkaavat reittä tai rintaa mieheen muina naisina, eivät ole tuulesta temmattuja. Nähty on. Kun mies ilmaisee tarvitsevansa tilaa, tai ettei ole naisesta kiinnostunut, on nainen pahimmillaan kääntänyt kovaäänisesti syytteen ahdistelusta mieheen päin. Loukattu naisellinen ylpeys on unohtanut täydellisesti kollegiaalisuuden ja alkanut moittia mieshoitajaa kohtuuttomasti. Myös naisten vallankäyttö voi olla tuhoisaa. Siksi seksuaalista häirintää kokenut mies saattaa kokea parhaaksi olla puolustamatta rajojaan ja niellä asiattoman käytöksen, jotta ei joutuisi vielä suurempiin ongelmiin.

Terveydenhuoltoalalla toki myös löytyy miehiä, jotka käyttävät valta-asemaansa väärin häiriten kollegoitaan. Naisten tekemä seksuaalinen häirintä heikentää sekä häirittyjen miesten että myös seksuaalisesti häirittyjen naisten asemaa. Kysymyksessä ei koskaan ole flirtti tai muu yhdessä toivottu kanssakäyminen. Seksuaalisessa häirinnässä on aina kysymys vallankäytöstä.

322EC22A00000578-3491650-image-a-15_1457968429198

TePa ja VaPa tappeli – asiakas hävisi

Tepa ja Vapa tappeli.
Asiakas hävisi.
Eikä ole ketään, joka asiantilan korjaisi.

Terveyspalveluiden (Tepa) ja vanhuspalveluiden (Vapa) yhteistyötä ei tällä hetkellä pysty kuvaamaan, kuin lastenloruja mukaillen.
Yhteistyöongelmien taustalla on joitakin vuosia sitten kotihoidon lääkäreiden siirtyminen terveyspalveluiden organisaatiosta vanhuspalveluiden organisaatioon. Samalla myös kyseiset virat budjetteineen siirtyivät terveyskeskuksilta vanhustenpalveluihin. Kotihoidon lääkäreiden johtajaksi tuli kaupunginsairaalan ylilääkäri.

Muutoksen jälkeen vanhuspalveluiden johto päätti, että kaikki kotihoidon asiakkaat eivät kuitenkaan tulisikaan kuulumaan kotihoidon lääkärin palveluiden piiriin. Asiakkaat, joilla käydään kerran viikossa tai ovat muuten tilapäisiä eivät kuulu enää kotihoidon lääkärille, eikä kotihoito saa myöskään konsultoida kotihoidon lääkäriä heistä.

Organisaatiomuutoksen jälkeen, myös terveyspalvelut muuttivat käytäntöjään. Aikaisemmin kotihoidon sairaanhoitajat saattoivat laittaa suoraan päivystävän lääkärin ajanvarauslistoille konsultaatiopyynnön asiakkaasta tai käyttää reseptiuusintatyökalua terveyskeskuksen lääkärille. Nyt tämä on kielletty. Ainoa keino, joka kotihoidolla on sallittu yhteistyössä terveyskeskuksen kanssa on soittaa samaan takaisinsoittonumeroon, kuin kaikki muutkin asiakkaat.

Kotihoidon vastuulla on vaativia lääkehoitoja ja lääkejakoja. Asiakas saattaa kuitenkin pärjätä muuten arjessa itsenäisesti tai omaisten tuella, eikä tarvitse kuin käynnit kerran viikossa. Hups! Kuinka ollakaan, kotihoidon sairaanhoitaja yksin vastaa nyt näistä vaativista lääkityksistä, ilman nimettyä lääkäriä.
Tarvitessaan lääkärin ohjeistusta kotihoidon sairaanhoitaja soittaa terveyskeskuksen takaisinsoittojärjestelmään. Kun järjestelmästä sitten soitetaan takaisin hoitajan numeroon, on hoitaja pahimmillaan keskellä haavahoitoa, mutta yleensä toisen asiakkaan luona. Jos puheluun ei vastata, uusi puhelu ei ole itsestäänselvyys. Siinä hoitaja sitten pohtii saadako lääkärille soittoaika vai suojellako asiakkaan yksityisyyttä. Sama ongelma toistuu vielä lääkärin soittaessa.

Ei näytä kiinnostavan Vapan eikä Tepan johtajia onnistuuko kotihoitaja saamaan asiakkaan lääkkeet oikealle tolalle. Kotihoitajat ovat yrittäneet ehdottaa, että kotihoidon lääkärin työnjakoperuste olisi asiakkaan lääkehoito eikä viikottainen käyntimäärä. Tärkeintä olisi saada kotihoidon lääkärin hoidon piiriin asiakkaat, joiden lääkkeenjaosta kotihoito vastaa. Nykyinen tilanne hirvittää, jossa sairaanhoitaja yksin vastaa asiakkaan lääkkeistä ilman kotihoidon lääkärin tukea. Sekä Tepaa, että Vapaa pyöritetään samoilla verorahoilla. Onko mitään mahdollisuutta, että asiakas nousisi johtajien egoa tärkeämmäksi?

Tepa ja Vapa tappeli
Kuka asiakkaan pelastaisi?730913

Kaikki lasketaan rahassa

 

Talous on asia, jota ei voi koskaan ohittaa. Talous on numeroita ja numerot ovat faktaa. Yksilön tai yhteisön on otettava huomioon taloudelliset tosiasiat päätöksenteossa. Mikä on hinta? Onko minulla tähän varaa?

Valtion budjetti paukkuu. Hyviä ja tärkeitä kohteita on enemmän kuin rahaa. Poliitikot ovat luvanneet ajaa tämän tai tuon kohteen asiaa. Takinkääntäjän maineen pelossa ainakin julkisuudessa pidetään kiinni luvatuista asioista, vaikka kokonaisuuden kannalta tärkeämpiäkin kohteita olisi tullut eteen.

Raha on kasvattanut suosiotaan. Rahasta on tullut itseisarvo. Yleisin arvon mittari on raha. Raha on helppo mittari. Huumetakavarikot lasketaan katukaupan rahallisena arvona, ei vähentyneinä huumekuolemina. Rokotteiden hyödyt lasketaan vähentyneinä sairaalapäivinä ei vähentyneenä kärsimyksenä. Rinnakkaisarvoa harvoin edes mainitaan.

Vanhustenhoidosta puhutaan kustannuksina, euroina. Yhteiskunnan sivistyksen mittarina on pidetty heikkojen ja sairaiden huolenpitoa. Kun ainoa mainittu mittari on euro, on vaarana yhteiskunnan taantuminen arvottomuuteen ja kylmyyteen. Kun rahasta tulee ihmistä tärkeämpi arvo, on helppo kustannussäästöjen vuoksi tinkiä inhimillisyydestä. Varsinkin, jos se ei koske itseä.

Rahaa on. Kysymys on siitä, mihin se raha kohdennetaan. Tämä on ideologinen valinta. Ideologia tulee yleensä kalliiksi. Kaikki loppuun asti kotona – on erittäin kallis ideologia. Kotihoito tulee halvemmaksi vain silloin, kun ihminen jätetään vähemmälle hoidolle, kuin hän tarvitsisi. Sairauksien aktiivinen hoitaminen loppuun asti kaiken ikäisillä – ideologia on saanut muutaman vastaväitteen. Aktiivinen sairauksien etsintä ja hoitaminen on lisännyt elinvuosia, mutta lisääntyneet vuodet ovat olleet raihnaisia ja sairauksien ja kipujen sävyttämää hurjilla kustannuksilla.

Mihin meillä on varaa yhteiskuntana? Tulisiko meidän katsoa hinnan lisäksi, mitä me sillä rahalla oikeasti saamme? Poliittiset päätökset luovat raamit yhteiskunnan toiminnalle. Kaikille kaikkea on kestämätön ajatus. Mikä on sivistysvaltion tarjoaman hoivan taso? Kuka päättää? Kuka maksaa? Oikeuksien lisäksi tulisi kirjata myös velvollisuudet.

https://ak5.picdn.net/shutterstock/videos/23971513/thumb/1.jpg?i10c=img.resize(height:160)

Muutoksen tuulet puhaltavat kuntatyönantajalle

Viime viikkojen uutiset ovat riepotelleet hoitajia. Hallituksen suunnittelemalla pakkolailla lohkaistaisiin vuorotyötä tekeviltä osa työvuorolisistä pois. Ammattiyhdistysliike lähti puolustamaan vuorotyöläisten oikeuksia yhtenä rintamana, vaikka heikennykset eivät kaikkia aloja koskeneetkaan.

Työnantajapuoli otti kovat aseet käyttöön. Kuntaliiton edustajan blogissa ihmeteltiin joustamatonta sairaanhoitajaa, joka haastoi ja voitti työnantajan 47 minuutin tähden. Valikoivalla uutisoinnilla saatiin ainakin osa hoitajiin kohdistuneista sympatioista kääntymään ”itsekkäitä”, ”joustamattomia”, ”potilaan vaarantavia” sairaanhoitajia vastaan.

Tämä kuvaa erittäin hyvin hoitoalan työkulttuuria kuntapuolella. On olemassa toki työpaikkoja, joissa yksittäiset johtajat ymmärtävät osaavan henkilöstön arvon. Näin he saavat ihmiset viihtymään työssään ja tekemään yhdessä parasta mahdollista tulosta. Yksityisellä puolella yritykset ovat ymmärtäneet tämän jo vuosikymmeniä sitten. Kuntapuolella terveydenhuollossa tätä viisasten kiveä ei ole vielä löydetty.

Hoitotyössä sitoutumisen aste on hyvin korkea. Hoitajat kouluttautuvat eettiseen ammattiin ja sitoutuvat potilaan puolesta puhujaksi. Työnantaja on aina voinut luottaa tähän. Joustetaan, venytään ja paukutaan. Joustaminen tapahtuu aina vain yhteen suuntaan – potilaiden tarpeisiin vedoten. Unohdetaan omat tarpeet, syömiset ja juomiset. Jossain vaiheessa huomataan, että kiire ei koskaan lopu. Työnantajan vaatimukset eivät vähene. Sijaista ei saatu – pärjätkää. Kun sijaisia saadaan, rahat on loppu eikä ole lupa palkata. Taas on pakko pärjätä. Ja hoitajahan pärjää.

Pärjää, kunnes sattuu jotain. Kiireen keskellä tapahtuva virhe on inhimillinen, mutta potilaalle kohtalokas. Vain ja ainostaan hoitaja, joka on tehnyt virheen sekä vuoron vastuuhoitaja istuvat oikeudessa tutkittavana. Vastuu hoitotyössä on yksilöllä. Hoitaja, joka pitää puolensa työnantajan asiattomuuksia kohtaan, tekee myös potilaalle palveluksen. Jossain menee raja, jonka yli venyminen kääntyy riskiksi myös potilaalle.

Terveydenhuollossa toimintakulttuuri on usein hyvin hierarkista. Osatonhoitajat ja ylihoitajat – esimiehet ja johtajat – käyttävät suurta valtaa esimerkiksi työvuorosuunnittelussa. Se, saatko työvuorotoiveitasi läpi, on sattuman kauppaa ja vain esimiehen hyväntahtoisuudesta kiinni.

Olen kuullut hoitotyön johtajan sanovan, että vain esimiehillä on lupa suunnitella toimintoja, työntekijän tehtävä on toteuttaa niitä. Tällä työnantajan asenteella on tehty (ja tehdään edelleen) monta turhaa ja päällekkäistä kehityshanketta, jotka vievät veronmaksajien rahoja kankkulan kaivoon. Eivätkö työntekijät ole parhaita asiantuntijoita kertomaan kuinka heidän työnsä sujuu mahdollisimman hyvin? Hyvä työilmapiiri luodaan osaamista kunnioittavalla asenteella, jolloin saadaan aikaan myös tehokkainta tulosta.
Vaikka kunnallinen työnantaja onkin tottunut kohtelemaan työntekijöitä kuin karjaa, muutoksen tuulet ovat puhaltamassa. Osaava henkilökunta äänestää jaloillaan. Puskaradio kertoo, missä työntekijöitä kunnioitetaan ja missä heidän ääntään kuullaan. Näistä paikoista löytyvät myös tulevaisuudessa parhaat työntekijät. Siellä tehdään myös parasta tulosta. Kuntatyönantajan on joko muutettava asennettaan saadakseen rekrytoitua pysyvää henkilökuntaa tai yksityistettävä toimintansa. Näin johtajuus ja työkulttuuri muuttuvat oman aseman korostamisesta sekä työntekijän polkemisesta työn tekemisen iloon.

Ruusuja kaikille ahkerille hoitajille!

kuva