Aihearkisto: Kuntoutus & Toimintakyky

Sote, seuraava Caruna?

Olen kollegoiden kanssa kauhulla seurannut suunniteltua sosiaali- ja terveysuudistusta.

Kotihoito toimii keskellä yhteiskuntaa. Me olemme siellä, missä inhimillinen elämä on. Me näemme rikkauden ja köyhyyden. Me näemme realiteetit numeroiden takana – sen, mikä todella maksaa. Me kohtaamme ihmisten avuttomuuden, ahneuden, itsekkyyden ja hyödyn tavoittelun, mutta myös ystävällisyyden, avuliaisuuden ja vilpittömyyden.

Yhteiskunnan tasapaino tulee siitä, että mikään voima, mikään ideologia, ei saa monopolia, vaan kilpaileville näkemyksille on tilaa. Voimalla on aina vastavoimansa. Kaiken yhteiskunnallisen päätöksenteon keskiössä tulee olla ihminen.

Tarkastellaan suunniteltua markkinavetoista vapaavalintaista sotea muutamien perusperiaatteiden näkökulmasta.

Yhteiskuntaan liittyvät periaatteet:

Suomessa on yhteiskunnan vastuulla tarjota kansalaisille asianmukainen terveydenhuolto.
Suurin osa julkisen terveydenhuollon kustannuksista kustannetaan verovaroin, asiakasmaksut kattavat vain pienen osan kustannuksista.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset ovat merkittävä menoerä verotuloista.
Yhteiskunnan kannalta verovarat tulee käyttää mahdollisimman tehokkaasti.

Markkinatalouteen liittyvät periaatteet:

Yrityksen toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa yrityksen omistajille.
Voidakseen tuottaa lisää voittoa, yrityksen tulee kasvaa. Tähän yritys tähtää hankkimalla uusia asiakkaita ja huolehtimalla, ettei jo olemassaolevien asiakkaiden tuoma voitto pienene.
Yrityksen tavoitteena on siis saada mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

Julkiseen terveydenhuoltoon liittyvät periaatteet:

Julkisen terveydenhuollon tavoitteena on tuottaa terveyttä ja hoitaa sairauksia niin, että sairauden haitat olisivat mahdollisimman vähäiset.
Julkisen terveydenhuollon tavoitteena on ihmisen kuntoutuminen mahdollisimman toimintakykyiseksi.
Julkinen terveydenhuolto vastuuttaa ihmistä itseään tekemään valintoja oman terveytensä eteen.
Julkinen terveydenhuolto priorisoi vakavat sairaudet vähemmän vakavien edelle.
Julkinen terveydenhuolto on jaettu perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon.

Ihmisyyteen liittyviä periaatteita:

Sairaana on vaikea olla.
Sairaana oman vuoron odottaminen on vaikeaa.
Kipujen ja sairauden keskellä on tuskaa  aloittaa toimintakykyä lisäävä toiminta.
Tämä hetki voittaa helposti tulevaisuuden tavoitteet. Sen tietää moni laihdutusta yrittänyt.

Kotihoitajana tiedän, kuinka vaikeaa on saada sairasta vanhusta kuntoutumaan. Kehuja saavat hoitajat, jotka tekevät puolesta, tuovat lounaan vanhuksen luokse, ettei raihnaisen tarvitse nousta. Tällä toiminnalla saadaan tyytyväinen asiakas, jonka palvelun tarve ei ainakaan vähene, pahimmilleen lisääntyy.
Hoitajat, jotka laittavat lounaan tarjolle ruokapöydälle tai jopa pyytävät asiakasta itseään osallistumaan lounaan lämmitykseen, saavat pahimmillaan kiroustulvan peräänsä tai soiton esimiehelle vihaiselta omaiselta, kun äitiä on näin rasitettu. Kun sitten kuukausien jälkeen asiakkaan toimintakyky on palautunut, asiakas aivan oikein muistaa oman sitkeytensä ja kärsimyksensä ja kiittää aiheesta itseään. Hoitotyö, joka tämän mahdollisti ei parhaillaan tule näkyviin, muuna kuin huomattavasti pienempänä laskuna yhteiskunnalle.

Kun yhdistämme ihmisyyden ja markkinalait on todennäköistä, että vanhustenhoidon kustannukset oikeasti räjähtävät käsiin. Vain erityisen valveutunut vanhus tai omainen valitsisi ne  hoitajat ”jotka eivät mitään tee, vaan joudun itse tässä toimimaan”, ja minkä myötä asiakas kuntoutuu ja palvelujen tarve pienenee.

Jos yritys tuottaisi palveluja, joihin asiakas on tyytymätön, ”kun hoitajat vain laiskottelevat”, niin myös yrityksen tuottaman palvelun tarve vähenisi ja pahimmillaan lakkaisi kokonaan. Tämähän on täysin vastoin yrityksen toimintaperiaatteita.

Tällä hetkellä yksityisen terveysyrityksien suurin kilpailija on julkinen terveydenhuolto. Yksityisen tehtävä on tuottaa voittoa omistajille. Koska julkisen terveydenhuollon tehtävä on parantaa sairaat ja kuntouttaa heidät, on myös yksityisten yritysten voitontavoittelussaan otettava tämä huomioon. Tämä kaikki on markkinataloutta. Jos tämän kilpailutekijän merkitys sote-suunnitelmien kautta tulee pienenemään, ei yksityisten tarvitse enää kilpailla markkinoilla, jossa tärkein tavoite on ihmisen paraneminen. Parantunut ja kuntoutunut ihminen ei tuo enää kasvua liikevaihtoon. Muuttuneet markkinat räjäyttäisivät vanhustenpalvelun kustannukset kattoon. Tällaisessa tilanteessa Suomen kansantalous ei tule enää kestämään julkisesti rahoitettuja terveydenhuollon palveluja. Soten tavoitteena ehkä onkin siirtyä pienin askelin kansantalouden nimissä, että käyttäjät itse maksavat palvelunsa.

 

21sote

Kotihoito vaan käy

Kotihoito on ennalta suunniteltua palvelua, jolla mahdollistetaan asiakkaan asuminen omassa kotonaan, kun hänen toimintakykynsä on iän, sairauden tai vamman vuoksi alentunut. Ihmisen tulisi kyetä olla kotona turvallisesti myös kotihoidon käyntien välisenä aikana, joko itsenäisesti tai omaisten tukemana.

Usein kuulen kommenttia, että kotihoito vain käy. Juuri niin. Kotihoidon tarkoitus ei ole muuttaa asumaan asiakkaan kotiin, tai jäädä viihdyttämään asiakasta, vaan toimittaa ne asiat, joista asiakas ei kykene itse huolehtimaan. Kotihoitajat ovat koulutettuja ammattilaisia, jotka huolehtivat asiakkaan toimintakyvyn ylläpitämisestä kuntouttavalla työotteella. He huolehtivat terveydestä, puhtaudesta, sairauden hoitamisesta ja seurannasta. He pyörittävät sairaalaoloja monimutkaisempaa lääkehuollon toteutusta voimassa olevine resepteineen, apteekkihakuineen ja lääkkeenjakoineen. Ammattitaidollaan, kokemuksellaan ja luovuudellaan he yrittävät ratkaista monimutkaisia asiakkaan terveyteen, toimeentuloon, asunnon fyysisiin puutteisiin liittyviä ongelmia. Riitaisissa perhetilanteissa kotihoito pyrkii neutraalina toimimaan asiakkaan parhaaksi, usein haastavissa olosuhteissa.

Mutta kuuluuko seurusteleminen ja viihdyttäminen kotihoidolle? Näin kesäloma-aikaan saamme pyyntöjä lomalle lähteviltä omaisilta tehdä seurantakäyntejä oman ikäihmisensä luokse, jotta omaiset voisivat lomailla vailla huolia. Entä yksinäiset vanhukset, kun omaiset ovat kiireisiä omassa elämässään tai omaisia ei ole? Tunnit ovat varmasti pitkiä kotihoidon käyntien välillä.

Eduskunnassa asti on puhuttu vanhuksien virkistymisestä, ulkoilusta ja seurustelusta. On helppo delekoida vastuu hoitoalan ammattilaisille, mutta tosiasiassa vastuu kuuluu kaikille. Naapuri voi pyytää vanhusta ulos samalla, kun vahtii omaa jälkikasvuaan hiekkalaatikolla. Harrastusseurat voivat hakea muistisairaan joskus mukaansa entisen lempipuuhansa pariin esimerkiksi golffaamaan.

Vanhukset ja sairaat ovat osa yhteiskuntaa. Heidän kohtaamisensa delegoiminen yksin hoitohenkilökunnalle, ammattilaisille on heidän sysäämistään ulos yhteiskunnasta. Haluaisin kysyä jokaiselta tärkeältä päättäjältä, joka kauhistelee sitä, että vanhukset eivät pääse ulos, koska sinä viimeksi veit vanhuksen ulos virkistäytymään?

20150313_124809

Lisäaikaa

Näen edessäni onnellisen pariskunnan. Käsikynkkää vilkutatte minulle. Toinen taluttanut toista eteiseen sairaanhoitajaa saattamaan ja hyviä pyhiä toivottamaan. Molemmilla on samanlaiset kuvioneulotut villatakit. Kahdet hymyilevät ja onnelliset kasvot katsovat minua. Onnenne tekee teistä kauniita, kuin hääkuvassa. Otan mielessäni kuvan teistä verkkokalvolleni ja painan muistiini.

Vielä muutama kuukausi sitten tilanteenne oli toinen. Toinen teistä oli kuolla vakaviin leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Hän oli jo siirtynyt rajalle. Teho-osastolla oltiin jo pappia kutsumassa. Puoliso kielsi, vielä ei ole aika. Vaikka käänne parempaan tapahtui, ei lääkäri luvannut hyvää. Lääkäri oli väärässä.

Puolison tukemana sitkeällä tahdolla, toinen toistaan tukien puoliso on kuntoutunut käveleväksi. Vielä ei ollut aika erota. Olette onnellisia lisäpäivistä, joita nyt saatte elää vielä yhdessä rinnakkain omassa kotona. Otan teidän kuvanne sydämeeni esimerkiksi onnesta ja kumppanuudesta. Toivotan teille hyviä pyhiä ja suljen oven takanani. En kuitenkaan sulje sydäntäni sille lämmölle, jonka hetki kanssanne sai minut tuntemaan.

kuva