Aihearkisto: Talous

Sote, seuraava Caruna?

Olen kollegoiden kanssa kauhulla seurannut suunniteltua sosiaali- ja terveysuudistusta.

Kotihoito toimii keskellä yhteiskuntaa. Me olemme siellä, missä inhimillinen elämä on. Me näemme rikkauden ja köyhyyden. Me näemme realiteetit numeroiden takana – sen, mikä todella maksaa. Me kohtaamme ihmisten avuttomuuden, ahneuden, itsekkyyden ja hyödyn tavoittelun, mutta myös ystävällisyyden, avuliaisuuden ja vilpittömyyden.

Yhteiskunnan tasapaino tulee siitä, että mikään voima, mikään ideologia, ei saa monopolia, vaan kilpaileville näkemyksille on tilaa. Voimalla on aina vastavoimansa. Kaiken yhteiskunnallisen päätöksenteon keskiössä tulee olla ihminen.

Tarkastellaan suunniteltua markkinavetoista vapaavalintaista sotea muutamien perusperiaatteiden näkökulmasta.

Yhteiskuntaan liittyvät periaatteet:

Suomessa on yhteiskunnan vastuulla tarjota kansalaisille asianmukainen terveydenhuolto.
Suurin osa julkisen terveydenhuollon kustannuksista kustannetaan verovaroin, asiakasmaksut kattavat vain pienen osan kustannuksista.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset ovat merkittävä menoerä verotuloista.
Yhteiskunnan kannalta verovarat tulee käyttää mahdollisimman tehokkaasti.

Markkinatalouteen liittyvät periaatteet:

Yrityksen toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa yrityksen omistajille.
Voidakseen tuottaa lisää voittoa, yrityksen tulee kasvaa. Tähän yritys tähtää hankkimalla uusia asiakkaita ja huolehtimalla, ettei jo olemassaolevien asiakkaiden tuoma voitto pienene.
Yrityksen tavoitteena on siis saada mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

Julkiseen terveydenhuoltoon liittyvät periaatteet:

Julkisen terveydenhuollon tavoitteena on tuottaa terveyttä ja hoitaa sairauksia niin, että sairauden haitat olisivat mahdollisimman vähäiset.
Julkisen terveydenhuollon tavoitteena on ihmisen kuntoutuminen mahdollisimman toimintakykyiseksi.
Julkinen terveydenhuolto vastuuttaa ihmistä itseään tekemään valintoja oman terveytensä eteen.
Julkinen terveydenhuolto priorisoi vakavat sairaudet vähemmän vakavien edelle.
Julkinen terveydenhuolto on jaettu perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon.

Ihmisyyteen liittyviä periaatteita:

Sairaana on vaikea olla.
Sairaana oman vuoron odottaminen on vaikeaa.
Kipujen ja sairauden keskellä on tuskaa  aloittaa toimintakykyä lisäävä toiminta.
Tämä hetki voittaa helposti tulevaisuuden tavoitteet. Sen tietää moni laihdutusta yrittänyt.

Kotihoitajana tiedän, kuinka vaikeaa on saada sairasta vanhusta kuntoutumaan. Kehuja saavat hoitajat, jotka tekevät puolesta, tuovat lounaan vanhuksen luokse, ettei raihnaisen tarvitse nousta. Tällä toiminnalla saadaan tyytyväinen asiakas, jonka palvelun tarve ei ainakaan vähene, pahimmilleen lisääntyy.
Hoitajat, jotka laittavat lounaan tarjolle ruokapöydälle tai jopa pyytävät asiakasta itseään osallistumaan lounaan lämmitykseen, saavat pahimmillaan kiroustulvan peräänsä tai soiton esimiehelle vihaiselta omaiselta, kun äitiä on näin rasitettu. Kun sitten kuukausien jälkeen asiakkaan toimintakyky on palautunut, asiakas aivan oikein muistaa oman sitkeytensä ja kärsimyksensä ja kiittää aiheesta itseään. Hoitotyö, joka tämän mahdollisti ei parhaillaan tule näkyviin, muuna kuin huomattavasti pienempänä laskuna yhteiskunnalle.

Kun yhdistämme ihmisyyden ja markkinalait on todennäköistä, että vanhustenhoidon kustannukset oikeasti räjähtävät käsiin. Vain erityisen valveutunut vanhus tai omainen valitsisi ne  hoitajat ”jotka eivät mitään tee, vaan joudun itse tässä toimimaan”, ja minkä myötä asiakas kuntoutuu ja palvelujen tarve pienenee.

Jos yritys tuottaisi palveluja, joihin asiakas on tyytymätön, ”kun hoitajat vain laiskottelevat”, niin myös yrityksen tuottaman palvelun tarve vähenisi ja pahimmillaan lakkaisi kokonaan. Tämähän on täysin vastoin yrityksen toimintaperiaatteita.

Tällä hetkellä yksityisen terveysyrityksien suurin kilpailija on julkinen terveydenhuolto. Yksityisen tehtävä on tuottaa voittoa omistajille. Koska julkisen terveydenhuollon tehtävä on parantaa sairaat ja kuntouttaa heidät, on myös yksityisten yritysten voitontavoittelussaan otettava tämä huomioon. Tämä kaikki on markkinataloutta. Jos tämän kilpailutekijän merkitys sote-suunnitelmien kautta tulee pienenemään, ei yksityisten tarvitse enää kilpailla markkinoilla, jossa tärkein tavoite on ihmisen paraneminen. Parantunut ja kuntoutunut ihminen ei tuo enää kasvua liikevaihtoon. Muuttuneet markkinat räjäyttäisivät vanhustenpalvelun kustannukset kattoon. Tällaisessa tilanteessa Suomen kansantalous ei tule enää kestämään julkisesti rahoitettuja terveydenhuollon palveluja. Soten tavoitteena ehkä onkin siirtyä pienin askelin kansantalouden nimissä, että käyttäjät itse maksavat palvelunsa.

 

21sote

Kaikki lasketaan rahassa

 

Talous on asia, jota ei voi koskaan ohittaa. Talous on numeroita ja numerot ovat faktaa. Yksilön tai yhteisön on otettava huomioon taloudelliset tosiasiat päätöksenteossa. Mikä on hinta? Onko minulla tähän varaa?

Valtion budjetti paukkuu. Hyviä ja tärkeitä kohteita on enemmän kuin rahaa. Poliitikot ovat luvanneet ajaa tämän tai tuon kohteen asiaa. Takinkääntäjän maineen pelossa ainakin julkisuudessa pidetään kiinni luvatuista asioista, vaikka kokonaisuuden kannalta tärkeämpiäkin kohteita olisi tullut eteen.

Raha on kasvattanut suosiotaan. Rahasta on tullut itseisarvo. Yleisin arvon mittari on raha. Raha on helppo mittari. Huumetakavarikot lasketaan katukaupan rahallisena arvona, ei vähentyneinä huumekuolemina. Rokotteiden hyödyt lasketaan vähentyneinä sairaalapäivinä ei vähentyneenä kärsimyksenä. Rinnakkaisarvoa harvoin edes mainitaan.

Vanhustenhoidosta puhutaan kustannuksina, euroina. Yhteiskunnan sivistyksen mittarina on pidetty heikkojen ja sairaiden huolenpitoa. Kun ainoa mainittu mittari on euro, on vaarana yhteiskunnan taantuminen arvottomuuteen ja kylmyyteen. Kun rahasta tulee ihmistä tärkeämpi arvo, on helppo kustannussäästöjen vuoksi tinkiä inhimillisyydestä. Varsinkin, jos se ei koske itseä.

Rahaa on. Kysymys on siitä, mihin se raha kohdennetaan. Tämä on ideologinen valinta. Ideologia tulee yleensä kalliiksi. Kaikki loppuun asti kotona – on erittäin kallis ideologia. Kotihoito tulee halvemmaksi vain silloin, kun ihminen jätetään vähemmälle hoidolle, kuin hän tarvitsisi. Sairauksien aktiivinen hoitaminen loppuun asti kaiken ikäisillä – ideologia on saanut muutaman vastaväitteen. Aktiivinen sairauksien etsintä ja hoitaminen on lisännyt elinvuosia, mutta lisääntyneet vuodet ovat olleet raihnaisia ja sairauksien ja kipujen sävyttämää hurjilla kustannuksilla.

Mihin meillä on varaa yhteiskuntana? Tulisiko meidän katsoa hinnan lisäksi, mitä me sillä rahalla oikeasti saamme? Poliittiset päätökset luovat raamit yhteiskunnan toiminnalle. Kaikille kaikkea on kestämätön ajatus. Mikä on sivistysvaltion tarjoaman hoivan taso? Kuka päättää? Kuka maksaa? Oikeuksien lisäksi tulisi kirjata myös velvollisuudet.

https://ak5.picdn.net/shutterstock/videos/23971513/thumb/1.jpg?i10c=img.resize(height:160)