TePa ja VaPa tappeli – asiakas hävisi

Tepa ja Vapa tappeli.
Asiakas hävisi.
Eikä ole ketään, joka asiantilan korjaisi.

Terveyspalveluiden (Tepa) ja vanhuspalveluiden (Vapa) yhteistyötä ei tällä hetkellä pysty kuvaamaan, kuin lastenloruja mukaillen.
Yhteistyöongelmien taustalla on joitakin vuosia sitten kotihoidon lääkäreiden siirtyminen terveyspalveluiden organisaatiosta vanhuspalveluiden organisaatioon. Samalla myös kyseiset virat budjetteineen siirtyivät terveyskeskuksilta vanhustenpalveluihin. Kotihoidon lääkäreiden johtajaksi tuli kaupunginsairaalan ylilääkäri.

Muutoksen jälkeen vanhuspalveluiden johto päätti, että kaikki kotihoidon asiakkaat eivät kuitenkaan tulisikaan kuulumaan kotihoidon lääkärin palveluiden piiriin. Asiakkaat, joilla käydään kerran viikossa tai ovat muuten tilapäisiä eivät kuulu enää kotihoidon lääkärille, eikä kotihoito saa myöskään konsultoida kotihoidon lääkäriä heistä.

Organisaatiomuutoksen jälkeen, myös terveyspalvelut muuttivat käytäntöjään. Aikaisemmin kotihoidon sairaanhoitajat saattoivat laittaa suoraan päivystävän lääkärin ajanvarauslistoille konsultaatiopyynnön asiakkaasta tai käyttää reseptiuusintatyökalua terveyskeskuksen lääkärille. Nyt tämä on kielletty. Ainoa keino, joka kotihoidolla on sallittu yhteistyössä terveyskeskuksen kanssa on soittaa samaan takaisinsoittonumeroon, kuin kaikki muutkin asiakkaat.

Kotihoidon vastuulla on vaativia lääkehoitoja ja lääkejakoja. Asiakas saattaa kuitenkin pärjätä muuten arjessa itsenäisesti tai omaisten tuella, eikä tarvitse kuin käynnit kerran viikossa. Hups! Kuinka ollakaan, kotihoidon sairaanhoitaja yksin vastaa nyt näistä vaativista lääkityksistä, ilman nimettyä lääkäriä.
Tarvitessaan lääkärin ohjeistusta kotihoidon sairaanhoitaja soittaa terveyskeskuksen takaisinsoittojärjestelmään. Kun järjestelmästä sitten soitetaan takaisin hoitajan numeroon, on hoitaja pahimmillaan keskellä haavahoitoa, mutta yleensä toisen asiakkaan luona. Jos puheluun ei vastata, uusi puhelu ei ole itsestäänselvyys. Siinä hoitaja sitten pohtii saadako lääkärille soittoaika vai suojellako asiakkaan yksityisyyttä. Sama ongelma toistuu vielä lääkärin soittaessa.

Ei näytä kiinnostavan Vapan eikä Tepan johtajia onnistuuko kotihoitaja saamaan asiakkaan lääkkeet oikealle tolalle. Kotihoitajat ovat yrittäneet ehdottaa, että kotihoidon lääkärin työnjakoperuste olisi asiakkaan lääkehoito eikä viikottainen käyntimäärä. Tärkeintä olisi saada kotihoidon lääkärin hoidon piiriin asiakkaat, joiden lääkkeenjaosta kotihoito vastaa. Nykyinen tilanne hirvittää, jossa sairaanhoitaja yksin vastaa asiakkaan lääkkeistä ilman kotihoidon lääkärin tukea. Sekä Tepaa, että Vapaa pyöritetään samoilla verorahoilla. Onko mitään mahdollisuutta, että asiakas nousisi johtajien egoa tärkeämmäksi?

Tepa ja Vapa tappeli
Kuka asiakkaan pelastaisi?730913

Muovijäte

Muovi on monikäyttöinen raaka-aine. Sitä löytyy kaikkialta ympäriltämme: ämpäreitä, kukkavaaseja, pulloja, astioita, pakkauksia, pusseja, leluja – osaammeko enää edes kuvitella maailmaa ilman muovia?

Valitettavasti muovia joutuu ympäristöömme jätteeksi aivan liian paljon, meret täyttyvät muovista. Muovi aiheuttaa jo nyt vakavia ympäristöhaittoja.

 Työssäni kotihoidossa en voi olla ajattelematta asiaa. Se, miten me toimimme, miten me hoidamme vanhuksemme, ei ole kestävää. Jos jokainen maa hoitaisi vanhuksensa kuten me, maapallo voisi paljon huonommin. Miksi teemme näin? Koska se on helppoa? Miten muutenkaan voisimme toimia? Eihän yksi ihminen voi asialle mitään, ei se ole minun käsissäni. Syitä on monia.

 Moni vanhus käyttää inkontinenssisuojia, vaippahousuja voi mennä kolmekin päivässä, lisäksi muovitettuja siteitä – roskiin. Ruoka tuodaan ateriapalvelusta tukevassa muovilaatikossa, kun ateria on syöty laatikko lentää – roskiin. Laatikoita kertyy viikolle useita, vaikka ateria puolitettaisiinkin, lisäksi kiisseli- ja rahkakipot – roskiin. Kaupan valmisruokien astiat ovat usein muovia, etenkin keitoissa – roskiin. Vuodesuojat ovat suurimmaksi osaksi kertakäyttöisiä – roskiin. Hoitajat käyttävät hanskoja, kengänsuojia – roskiin, hoitotarvikkeet ovat monesti muovia ja pakattu muoviin ja usein hygieniasyystä pakattu vielä yksittäin, nekin menevät roskiin.

Onko kukaan laskenut miten paljon muovijätettä syntyy keskimäärin yhden vanhuksen hoidosta vuodessa?

Miten paljon se kuormittaa luontoa? Luontoa, joka on meidän elinehtomme.

 Minua asia huolestuttaa. Miksi vanhuksille ei voida hankkia kestovaippoja? Suomessakin on saatavilla aikuisten kestovaippoja. Kyse on asenteesta. Vaaditaan asennemuutosta. Meidän on avattava silmämme ja nähtävä mitä ympärillämme tapahtuu. Kuinka kauan voimme vielä olla välittämättä? Olla katsomatta? Kuinka monen lajin pitää vielä kuolla sukupuuttoon? Kuinka paljon pitää saasteita olla, ennen kuin me suostumme näkemään?

Miksi kertakäyttöisten tuotteiden tilalla, ei voida käyttää uudelleen käytettäviä? Miksi ruoka-astioita ei kerätä ja käytetä uudelleen? Miksi käytetään kertakäyttöisiä vuodesuojia?

Tietenkin on huolehdittava hygieniasta ja kaikkea ei voi uusiokäyttää (esim. hanskat, katetrit…), mutta on asioita, joihin voidaan vaikuttaa!

Nostamalla asiaa esiin, voimme saada jotain aikaiseksi. Kyseenalaistamalla ja kyselemällä. Puhumalla asioista ääneen.

Millaisen huomisen me rakennamme tämän päivän lapsille?

plastic-waste.jpg

Kaikki lasketaan rahassa

 

Talous on asia, jota ei voi koskaan ohittaa. Talous on numeroita ja numerot ovat faktaa. Yksilön tai yhteisön on otettava huomioon taloudelliset tosiasiat päätöksenteossa. Mikä on hinta? Onko minulla tähän varaa?

Valtion budjetti paukkuu. Hyviä ja tärkeitä kohteita on enemmän kuin rahaa. Poliitikot ovat luvanneet ajaa tämän tai tuon kohteen asiaa. Takinkääntäjän maineen pelossa ainakin julkisuudessa pidetään kiinni luvatuista asioista, vaikka kokonaisuuden kannalta tärkeämpiäkin kohteita olisi tullut eteen.

Raha on kasvattanut suosiotaan. Rahasta on tullut itseisarvo. Yleisin arvon mittari on raha. Raha on helppo mittari. Huumetakavarikot lasketaan katukaupan rahallisena arvona, ei vähentyneinä huumekuolemina. Rokotteiden hyödyt lasketaan vähentyneinä sairaalapäivinä ei vähentyneenä kärsimyksenä. Rinnakkaisarvoa harvoin edes mainitaan.

Vanhustenhoidosta puhutaan kustannuksina, euroina. Yhteiskunnan sivistyksen mittarina on pidetty heikkojen ja sairaiden huolenpitoa. Kun ainoa mainittu mittari on euro, on vaarana yhteiskunnan taantuminen arvottomuuteen ja kylmyyteen. Kun rahasta tulee ihmistä tärkeämpi arvo, on helppo kustannussäästöjen vuoksi tinkiä inhimillisyydestä. Varsinkin, jos se ei koske itseä.

Rahaa on. Kysymys on siitä, mihin se raha kohdennetaan. Tämä on ideologinen valinta. Ideologia tulee yleensä kalliiksi. Kaikki loppuun asti kotona – on erittäin kallis ideologia. Kotihoito tulee halvemmaksi vain silloin, kun ihminen jätetään vähemmälle hoidolle, kuin hän tarvitsisi. Sairauksien aktiivinen hoitaminen loppuun asti kaiken ikäisillä – ideologia on saanut muutaman vastaväitteen. Aktiivinen sairauksien etsintä ja hoitaminen on lisännyt elinvuosia, mutta lisääntyneet vuodet ovat olleet raihnaisia ja sairauksien ja kipujen sävyttämää hurjilla kustannuksilla.

Mihin meillä on varaa yhteiskuntana? Tulisiko meidän katsoa hinnan lisäksi, mitä me sillä rahalla oikeasti saamme? Poliittiset päätökset luovat raamit yhteiskunnan toiminnalle. Kaikille kaikkea on kestämätön ajatus. Mikä on sivistysvaltion tarjoaman hoivan taso? Kuka päättää? Kuka maksaa? Oikeuksien lisäksi tulisi kirjata myös velvollisuudet.

https://ak5.picdn.net/shutterstock/videos/23971513/thumb/1.jpg?i10c=img.resize(height:160)

Hoitajalta EK:lle

Elinkeinoelämän Keskusliiton ulostuloissa toistuu vuorotyölisistä luopumisen vaatimus. Itse korkeaa palkkaa nauttivat johtajat edustavat isoa rahaa. Ison rahan tavoitteena on saada raha entistä isommaksi. EK:n julkisten vaatimusten valossa näyttää, että tämä Iso Raha on valmis mihin tahansa, muista välittämättä, kunhan vain oma potti kasvaa.

Maailma on muuttunut. Sunnuntai, pyhäpäivä, on menettänyt pyhyytensä. Ihmiset eivät käy enää sunnuntaisin joukolla kirkossa. Sunnuntaista on tullut arkipäivä väittää EK johtajiensa suulla. Sunnuntailisistä tulisi heidän mukaansa luopua.

Onko sunnuntai oikeasti menettänyt arvonsa? Tuskin. Sunnuntain arvo on vain muuttunut kirkkopyhästä perhepyhäksi. Kristillisten arvojen hiipuessa sunnuntain on valloittanut perheet ja yhteisöt aivan yhtä tärkeällä teemalla, yhteisöllisyydellä. Viikonloppuisin perheet ja ystävät kokoontuvat viettämään yhteistä aikaa kukin tavallaan. Vuorotyöläinen osallistuu – jos ei satu olemaan töissä. Hoitaja voi esittää työvuorotoiveita toki. Työvuorotoiveet voivat olla kuitenkin rajattu kolmeen vuoroon per kolmen viikon lista. On valittava, toivooko, että vanhempainiltana ei olisi iltavuoroa eikä Leppäkerttujen kevätjuhla-aamuna aikaista aamua. Vaikka muu perhe olisi lähdössä viikonlopuksi mummulaan, lauantain ja sunnuntain vapaaksi toivominen  toisi jo neljännen toiveen. Jostain on luovuttava.

Helposti unohtuu, että hoitoalalla niin joulusta, kuin juhannuksestakin maksetaan se sama yksinkertainen sunnuntailisä. Kun muu perhe lähtee juhannuksen viettoon maalle, niin kuin suurin osa suomalaisista, jää vuorotyöläinen yksin hiljentyneeseen kaupunkiin muiden kohtalotoverien lailla. Tästä ei EK:n mielestä tarvitsisi maksaa mitään?

Entä joulu vuorotyöläisten perheessä? Lapset viettävät jouluja ilman vanhempaansa. Ihan arkista hommaa EK:n mielestä? Mitäs sitä työntekijöiden lapsista ja perhe-elämästä, johtajatkin tekevät vastuullista työtään 24/7. Todellakin? Turha terveydenhuollon ammattilaisille tulla puhumaan ympärivuorokautisesta työnteosta mitään. Hoitajat tietävät ihmisen tarvitsevan unta, muuten uhkaa romahdus ja psykoosi.  Myöskään golfin peluuta ei lasketa työksi, vaikka bisneksistä puhutaankin. Yhtälailla hoitaja lukee vapaa-ajallaan työhön liittyviä artikkeleita ja tutkimuksia.

Niin kauan, kun työnantaja päättää työntekijän tekemistä vuoroista, tulee vuorotyöläiselle maksaa korvausta menetetyistä mahdollisuuksista viettää aikaa perheensä ja ystäviensä kanssa merkittävänä oman yhteisönsä jäsenenä. Toinen vaihtoehto on, että annetaan markkinavoimien määrittää viikonlopputyön hinta. Poistetaan kiinteät korvaukset, mutta myös työntekijältä velvollisuus tehdä töitä virka-ajan ulkopuolella. Silloin olisimme todella paikallisen sopimisen ytimessä, kun työnantaja kävisi kauppaa jokaisesta sunnuntaista, millä hinnalla saa siihen tekijän.

 

 

gavelmanp

Pyöröovi on mahdollista pysäyttää

Kotihoidossa taitaa tällä hetkellä olevan vähemmistönä ne työyhteisöt, joissa henkilökunnan vaihtuvuus on pientä. Uusia yksiköitä ajautuu vaihtuvan henkilökunnan syöksykierteeseen.

Vaikka alaa tuntemattomat saattavat arvioida kotihoidon leppoisaksi puuron keitoksi, on arvio kaukana totuudesta. Työ on fyysisesti raskasta luonnon armoilla kulkemista epärealistisella minuuttiaikataululla. Hoitajien tulee hallita hoitotyön lisäksi myös monimutkaiset tietokoneohjelmat, joita ei useinkaan ole rakennettu käyttäjäystävällisiksi. Piste väärässä kohtaa saattaa kaataa koko järjestelmän tai yksittäisen asiakkaan käynnit eivät nouse ajanvaraukseen, mikä aiheuttaa turvattomuutta sekä asiakkaissa että hoitajissa, mutta pahimmillaan voi johtaa asiakkaan kuolemaan.

Uudella työntekijällä on paljon opeteltavaa. Hoitotyön ammattilainen saattaa kyllästyä kaaoksen tunteeseen, kun työn hallinnan tunteen saavuttaminen kestää kuukausia. Tekemällä oppii – ajatus, voi viedä uskon lupaavalta työntekijältä, kun perehdytysaika on minimissään ja kaikilla on kädet täynnä työtä, kun yrittää kysyä neuvoa.

Joukkopakoa sairastavan yksikön harvenevat pysyvät kotihoitajat, jotka ovat vielä jääneet, aloittavat perehdytyksen yhä uudestaan ja uudestaan. Antaessaan omasta ajastaan uudelle työntekijälle, he tietävät saavansa kohta tästä uuden osaavan työtoverin. Kun riittävän monta uutta työntekijää jättää leikin kesken, alkaa tilanne muuttua painajaiseksi.

Vaihtuvan henkilökunnan kustannukset ovat huomattavasti pelkkiä rekrytointikuluja kalliimmat. Lähiesimiehen aika menee lähes kokonaan sijaisten hankkimiseen. Johtamiselle ei jää aikaa. Kierre on valmis. Kotihoito on tehokasta vain osaavalla ja vakituisella työhönsä sitoutuneella henkilökunnalla.

Henkilökunnan vaihtuvuudesta kotihoidossa puhutaan helposti muuttumattomana tosiasiana, johon ei voi vaikuttaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Johtamisen keinoin pystytään syöksykierre katkaisemaan, jos niin halutaan.

Ensimmäinen ja tärkein teesi on rakentaa organisaation toimintatavat aidosti työntekijöitä arvostaen ja kuunnellen. Tilastojohtaminen ei yksin riitä, vaan johtajien tulee olla selvillä, toiminnasta tilastojen takana. Työntekijät ovat parhaita oman työnsä asiantuntijoita. Alaisien pitämien tyhminä ja ammattitaidottomina on itseään toteuttava ennustus.

Toinen teesi on verrata vakituisen, sijaisten ja keikkalaisten suhdetta toisiinsa. Kaikkia tarvitaan. Keikkalaisilla vakituisen sijaistarpeen paikkaaminen kääntyy itseään vastaan. Ei mikään yksikkö jaksa kauaa pyöriä tehokkaasti, jos päivän työntekijöistä yli puolet ovat keikkalaisia. Muutaman kuukauden määräyskirjat jo helpottavat huomattavasti työn suunnittelua.

Kolmas teesi on prosessien kriittinen tarkasteleminen työntekemisen ja asiakkaan näkökulmasta. Prosessien piirtäminen kaavioiksi ei ratkaise asiaa, jos prosessi ei ole toimiva. Rönsyt ja ristiriitaisuudet tulee purkaa ja jättää olennainen jäljelle. Näin myös työn tekeminen tehostuu ja säästöjä syntyy.

Neljäs teesi on tavoitteiden ja aikataulujen inhimillistäminen. Hivenen inhimillisempi arki tuo kriisivaraa ja hallinnan tunnetta, jolloin säästäjä syntyy pelkästään järkevämmällä työnteolla.

Jos henkilökunta vaihtuu tiheään, on organisaatiossa johdon syytä mennä peilin eteen, ylimpää johtoa myöden ja käydä keskustelua itsensä kanssa, millä keinoin tulee tämän kierteen pysäyttämään.

3120919-759x500

Vihainen hoitaja

Viime kuukaudet ovat olleet vaikeita. Kirjoitettavaa olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta kynään tarttuminen on ollut vaikeaa. Joka päivä blogi ja aiheet ovat pyörineet mielessäni. Mistä aloittaisin? Liikaa vaihtoehtoja. Liikaa asiaa. Kunnes oivalsin; viha on estänyt minua kirjoittamasta. Turhautuminen ja viha. Olen joka solullani kotihoitaja. Saan tehdä työtä keskellä yhteiskuntaa. Saan kohdata ihmisiä, jotka ovat nähneet paljon. Arvostan työtäni ja arvostan kollegojani. Näen ympärilläni loistavia ammattilaisia, sitoutuneita ja osaavia, välittäviä ihmisiä.

Olen vihainen. Olen vihainen johtajille, jotka eivät suostu kuuntelemaan meitä. Olen turhautunut, kun niin kutsutut ’uudistukset’ haittaavat päivittäistä työtämme ja estävät meitä tavoittelemasta tärkeintä tavoitettamme: Pitää ihmiset mahdollisimman pitkään kotikuntoisina. Meillä olisi keinoja auttaa ihmisiä kuntoutumaan ja pitämään toimintakyvystään parempaa huolta. Mutta emme saa. Johto on kieltänyt tärkeimmät elementit, millä rakentaa kotihoidosta kuntouttava järjestelmä.

Parhaimmillaan kotihoito voisi olla tärkein kuntouttava asiantuntijaorganisaatio. Tärkein kuntoutus tapahtuu arjessa ja siellä kotihoito on, monta kertaa päivässä. Kuntoutuminen mahdollistuu silloin, kun hoitaja ja kuntoutuja tuntevat toisensa. Hoitaja kokee tiimin tukea ja hoitajat toimivat kaikki samaan suuntaan tukien kuntoutujan omatoimisuutta.

Mitä meillä on tapahtunut? Johto on kieltänyt meitä tapaamasta toisiamme kuin kerran viikossa. Viikossa ehtii tärkeitä huomioita tipahtaa pois muistista. Hoitajat eivät ehdi luoda yhtenäisiä toimintalinjoja kullekkin kuntoutujalle yksilöllisesti. Johto vetoaa kirjoitettuun tekstiin, HOPSiin ja päivittäismerkintöihin. Mutta eihän meillä ole aikaa lukea! Sitäpaitsi teksti ei keskustele tai pohdi erilaisia vaihtoehtoja. Kuntouttavassa organisaatiossa 30 minuutin päivittäiseen palaveriin kulutettu aika tulee moninkertaisena takaisin palvelutarpeen lisääntymisen hidastumisena.

Kuntouttava organisaatio on ketterä. Palvelun muutokset on kevyt ja helppo tehdä. Palvelut rakentuvat kuntoutujalähtöisesti vastuuhoitajan johdolla. Eipä meillä. Tietokone arpoo kuka menee kellekin asiakkaalle (toiminnanohjausjärjestelmät). Muutoksien tekeminen on työlästä ja hankalaa. Menetämme monia mahdollisuuksia tarjota kuntouttava palvelun muutos asiakkaalle oikeaan aikaan tämän järjettömän järjestelmän kanssa.

Johto suhtautuu kotihoitoon kuin lentokentän laukkuautomaattiin. Hei, kuntouttava hoitotyö on vähän eri juttu! Järjestelmät näyttäytyvät johdolle selkeänä ja tehokkaina, mutta tosiasiassa maailma, missä kotihoito toimii ja ihmiset, joista pidämme huolta on paljon monimutkaisempi. Arkeen tilastot eivät istu, mutta saavat sen näyttämään johdolle ihanan yksinkertaiselta ja hallittavalta. Arjen puurtajat joutuvat kohtaamaan monimutkaisen maailman ja toimimattoman järjestelmän törmäyksen. Sitä törmäystä eivät johtajat kuule.

Toimimaton kotihoito näkyy isoina kustannusten nousuna, ja aina viiveellä. Nyt jo on johtajat huolissaan asiakasmäärien noususta. Ratkaisuina johtajat suunnittelevat kotihoidon ulkopuolisia yksiköitä, jotka estäisivät asiakasmäärien nousun.

Hyvät johtajat, tämä ei ole vielä mitään tulevan tsunamin edessä. Jos kotihoitoa ei rakenneta kuntouttavaksi asiantutijaorganisaatioksi inhimillisellä aikataululla, kustannukset näkyvät kotihoidon lisäksi sairaaloissa, poliklinikoilla, hoivakodeissa. Tätäkö te todella haluatte? Jos ette, antakaa kotihoitajille mahdollisuus käyttää omaa erikoisosaamistaan! Kotihoito on todella oma osaamisen alansa, jota ei kirjoituspöydän tai sairaalan osastolta opita.

angry-nurse-facebook

 

Toimistossa istuvat hoitajat

Jokin aika sitten eläkkeelle jääneet sairaanhoitajat avautuivat kaikelle kansalle toimistossa istuvista nuoremmista kollegoista. Onneksi nämä loistavat moraaliset hoitajat olivat paikalla huolehtimassa vanhuksista. Vakituinen henkilökunta vain istui kansliassa, kun keikkalainen hoiti arkea.

Oikeassahan keikalla olleet eläkelläishoitajat ovat. Hoitajat istuvat nykyään enemmän ja enemmän toimistossa. Laiskuuttaan, tulkitsivat eläkeläiset. ’Asennevamma hoitoalalla’ – tulkinta levisi vauhdikkaasti ympäri Suomea. Totuus on toinen.

Asiakastyö hoitotyössä on kohtaamista ja huolehtimista, kuten ennenkin. Suurin muutos on tullut hoitotyön taustatyön määrään, joka on räjähtänyt käsiin. Tämä tarkoittaa lukuisia mittareita, esimerkiksi RAI:t ja RAVAttaret, MNA:t ja lukuisia muita. Joka kerta kun asiakkaan vointi tai palvelu muuttuu tulee tehdä voimavarakartoituksia, RAIta, hoito-ja palvelusuunnitelmia. Yhden RAI kysymyspatteriston tekemiseen menee 2-4 tuntia.

Viimeisen viiden vuoden aikana vaatimus ajantasaisista mittareista on ollut hoitotyön johtamisen kulmakivenä. Henkilöstömitoitus ei ainakaan ole vahvistunut, vaikka työmäärään on lisätty jatkuva mittariston täydentäminen. Toimistotyö on siis lisääntynyt moninkertaisesti. Mistä se on pois? Tietysti asiakkailta. Hoitajien työpäivää täyttävät nyt tietokoneella tehtävät tilastot, mittarit ja suunnitelmat.

Kun hoitajat yrittävät hoitaa hoidettavansa mahdollisimman hyvin, jäävät he usein toimistotyössä jälkeen. Koska nykyään tekemistä mitataan tehdyillä tilastoilla ja mittareilla, niiden tekemättömyydestä tulee tiukin palaute. Keikkalaisia, kuten nämä eläkeläishoitajat, palkataan juurikin siksi, että omahoitaja voisi istua toimistossa tekemässä mittarit, hopsit ja raportit ajantasalle. Tätä hoitajilta nykyään halutaan.

Moni hoitaja kokee, että toimistossa istuttu aika vie enemmän aikaa hyvältä hoitamiselta, kuin antaa työkaluja asiakkaan hoitamiseen. Hoitosuunnitelmia tarvitaan asiakkaan hoidon suunnitteluun, totutukseen ja arviointiin. Mutta nykyisessä laajuudessaan toimistotyöt ovat paisuneet kohtuuttomiin mittoihin. Hoitajien syyllistämisen sijaista tulisi kysyä tarvitaanko todella näin laajoja mittaristoja?

nurse_on_computer

Kuka pelkää?

Kotihoitajana työhöni kuuluu näkemäni ja kuulemani arvioiminen. Kohtaako näkemäni informaatio, minulle kerrotun kanssa. Muistisairas saattaa kertoa minulle hyvin uskottavasti pärjäävänsä itsenäisesti, käyvänsä kaupassa, siivoavansa ja tekevänsä ruokaa. Jos ympäristö on siisti, jääkaappi täynnä ruokaa, tiedän varmasti, että nämä asiat ovat toteutuneet. Tekijänä saattaa kuitenkin olla myös omainen. Muistisairas ei valehtele. Hän todella kokee, että on itse toimittanut asiansa. Jos asiakas kertoo pärjäävänsä, mutta koti puhuu toista, on uskottava ympäristön tuomaa informaatiota. Jos valo on ainoa asia, jota jääkaapista löytyy, ei kaupassa käynti ole toteutunut, niin kuin olisi pitänyt.

Kotihoitajana olen joutunut myös tilanteisiin, jossa minulle kerrotut asiat ovat vakavassa ristiriidassa toisiinsa nähden. Kannanottoja puoleen sun toiseen vältän ottamasta, mutta tilanteen ymmärtäminen voi auttaa asiakasta paremmin. Kun asiakkaan tai omaisten keskinäiset tarinat poikkeavat toisistaan, joudun turvautumaan siihen informaatioon, mitä näen ympärilläni ja mitkä tosiasiat tiedän varmasti faktoiksi.

Laiminlyödyn pelkäävän vanhuksen tunnistaminen esimerkiksi omaisen kaltoinkohtelulta on vaikeaa. Kaltoinkohtelun tunnistamisen vaikeutta lisää se, että ei toivoisi ketään kaltoinkohdeltavan. Valitettavasti ne muutamat kerrat ovat opettaneet tunnistamaan, kuinka pelkäävä ihminen toimii, kuinka anteeksi pyydellen ja väistäen hän on läsnä.

Toimin kotihoitajana vilkkaalla kaupunkialueella. Tänä kesänä olen törmännyt usein  ilmiöön, jossa lukuisat tummakulmaiset 2-5 nuoren miehen muodikkaasti pukeutuneet ryhmät kulkevat katua halliten, ketään väistämättä. Olen nähnyt, kun he kohtaavat asiakkaitani, jotka vaivalloisesti apuvälineiden avulla kulkevat toimittamassa asioitaan. Vanhukset väistävät. Nämä nuorukaiset ovat kertoneet tulleensa pakoon, koska pelkäävät henkensä edestä. Olen kuitenkin joutunut todistamaan viime kuukausina lähes päivittäin, että omat asiakkaani joutuvat väistämään, kuin pelkäisivät, etteivät tulisi yli kävellyiksi. Kuka oikeasti pelkää?

normal_pelottavavanhuus

Saanko tehdä työni, kiitos?

Kotihoito on monimutkaista, vaativaa ja vastuullista työtä. Näen ympärilläni loistavia ihmisiä, jotka ovat olleet valmiita vastaamaan haasteeseen ja tekemään työtä sydämellä ja urakalla, ilman urakkahintaa. Kotihoitajan on oltava itsenäinen ja päätöksentekokykyinen, kun hän yksin kohtaa moninaisempia asiakkaita ja tilanteita.

Kotihoidossa on asiakastyö lähihoitajien ja sairaanhoitajien vastuulla. Valitettavan monta kertaa olen nähnyt, kun esimiehet eivät kunnioita työnjakoa. On olemassa hyviä esimiehiä. Valitettavasti on myös sellaisia, jotka luulevat, että johtajalla on oikeus tehdä mitä huvittaa. Olen vain kotihoitajan urallani nähnyt esimiehiä, jotka ajattelevat, että esimiehenä olo antaa rajoittamattoman vallan tehdä oman mielen mukaan.

Väärin. Esimiehen tehtävä on pitää kiinni sovituista asioista, luoda rajoja ja sääntöjä, joiden mukaan toimitaan, eikä rikkoa niitä mielihalujensa mukaan. Toiminnallaan esimies voi edistää hyvää toimintakulttuuria ja asiakasturvallisuutta tai sekoittaa arkea ja pahimmillaan vaarantaa potilasturvallisuuden.

Esimieheksi noussut sairaanhoitaja saattaa kokea houkutusta tehdä vielä hoitajan tehtäviä, vaikka ne eivät hänelle kuulukkaan. Jokaiselle asiakkaalle on nimetty vastuuhoitaja ja vastuu sairaanhoitaja, jotka vastaavat asiakkaan hoidosta. Kun esimies ohittaa vastuuhenkilöt ja muuttaa asiakkaan hoitoa, sillä perusteella, että hänellä on sairaanhoitajan koulutus, vaarantuu asiakasturvallisuus, koska loppupelissä kukaan ei enää tiedä, mitä asiakkaan prosessissa on tapahtunut.

Viime kerralla asiakas sai kaksinkertaisen määrän voimakasta kipulääkettä, koska esimies ei ollut ajatellut, että asiakkaalla menee määrätty määrä jo dosetissa. Sitä ennen esimies aloitti lääkityksen asiakkaalle, ohi lääkärin ohjeiden, jotka oli annettu asiakkaan omalle sairaanhoitajalle. Asiakas sai vakavia komplikaatioita.

Tällaiset esimiehet sekoittavat arjen. Lopputulos on, että kukaan ei enää hallitse, mitä oikeasti on tapahtunut. Tällainen esimies saa arjen kaaokseen ja vie lopulta työn ilon.

Kiitos, saisinko itse tehdä työni?

nurses-drive-us-nuts

Taas on kevätjuhlan aika

Vastaan tulee nuorukaisia, miehiä. Puvuissa on kasvuvaraa ja kravatinsolmuja on monenlaisia. Tytöillä on kesäiset juhlamekot ja kampaukset kohdillaan. Yhteistä heille on valo kasvoillaan.

Päättäjäisten jälkeen koittaa vapaus. Maailma on avara ja täynnä mahdollisuuksia. Kukaan ei ole vapaampi, kuin koulunsa päättävä nuori aikuinen. Lapsuus on jäänyt taakse eivätkä aikuisuuden velvollisuudet paina. Paikkansa löytäminen tässä maailmassa ei kuitenkaan ole aina helppoa. Vaihtoehtojen runsaus saattaa ahdistaa ja vastuu tulevaisuudesta painaa hartioita.

Jos arvostaa rahaa, mainetta ja menestystä ei kannata valita hoitoalaa. Ei myöskään, jos haluaa ulospäin loistavan uran, aseman ja tittelin.

Ihminen viettää merkittävän osan elämästään töissä. Tärkeä kysymys onkin, kuinka sen ajan haluaa viettää? Mikä työn todellinen sisältö on titteleiden ja ulkoisten mielikuvien takana?

Haluatko tehdä työtä ihmisten kanssa? Onko sinulle tärkeää, että koet voivasi vaikuttaa omalla tekemiselläsi? Haluatko työn, jossa voit tulla koko ajan paremmaksi? Haluatko työn, joka on teknisesti vaativaa ja älyllisesti haastavaa? Haluatko tehdä työtä, joka on merkityksellistä niin tunnetasolla, yksilötasolla, kuin yhteiskunnallisesti?

Hoitajan ammatti on kansainvälinen ammatti. Hoityön tutkimus kehittyy koko ajan. Hoitotyössä on vahva professio kuten lääketieteessä; moraali ja etiikka ovat jatkuvasti läsnä.

Hoitotyössä on myös sankaruutta. Akuutilla pelastetaan ihmishenkiä. Kotihoidossa sankaruus on urheilullista. Asiakkaan luokse lähdetään aina. Satoi tai paistoi, ilman pakkas-tai hellerajaa Lumihangessa kulkee kotihoitaja viikonloppuisin usein ennen aura-autoja. Hoitotyö sopii ihmisille, jotka haluavat liikkua työssään. Kotihoito sopii ulkoilmaihmiselle. Vuodenajat korostuvat. Luonnon kiertokulku on läsnä joka päivä.

Hyvät nuoret, miettikää, kuinka haluatte päivänne viettää.

pic_5_771670_k771672_12001