Avainsana-arkisto: keikkalainen

Keikkatyöntekijän päivä

Saavun työpisteeseen, johon minut on tilattu, hyvissä ajoin ennen työajan alkua. Kysyn ensimmäiseltä vastaantulijalta keneltä saisin asiakasraporttia. Saan vastaukseksi kiroilua ja tylyn ”minulla ei ainakaan ole aikaa” kommentin. Kaikki näyttävät kiireisiltä. Avaan tietokoneen ja tulostan asiakaslistani itse. Tunnen ohjelman ja minulla on tunnukset. Katselen listaa ja huomaan, että sen mukaan ensimmäinen käyntini olisi pitänyt jo alkaa. Alan kerätä tarvitsemiani tarvikkeita. Saan yhdeltä työntekijältä vastauksen missä avaimet ovat ja toiselta missä työvälineet. Kuljen kolmannen hoitajan perässä kysellen tarvitsemaani tietoa, mistä löydän lääkkeet asiakkaiden kotoa jne. Kiitän onneani, että tänään vielä on ihmisiä paikalla ja saan jotain lisätietoa. Palanen sieltä ja toinen täältä, kunnes koen saaneeni sen verran, että selviän päivästä. Lähden kiireesti etsimään autoa, koska kukaan ei tarkkaan tiennyt mihin edellinen on sen jättänyt. Avaan puhelimen navigaattorin ja syötän ensimmäisen osoitteen. Olen 45 minuuttia myöhässä aikataulusta, joten pistän autoon vauhtia.

Ensimmäisen asiakaan pihassa haukkuu koira porttia vasten. Onkohan se vihainen? Soitan asiakkaalle, joka tulee huutamaan koiran sisälle. Puhelimessa jo selitin kuka olen ja mistä tulen ja nyt vielä vakuuttelen olevani pätevä ja osaava hoitaja. Tiedän tekeväni tämän vielä joka käynnillä. Loppukäynnistä saan kiitosta, hymyjä ja toivotuksen tulla uudelleen. Sillä jaksaa painaa taas. Seuraavassa osoitteessa koko katu on pysäköintikieltoaluetta. Ajelen seuraavalle kadulle. Ei yhtään paikkaa. Seuraavalta kadulta löytyy ahdas taskupaikka. Asiakkaan luona isokokoinen ja uhkaava humalainen omainen keikkuu koko lääkejaon ajan vieressä. Veitsikin käy uhkaavan lähellä. Keskittymien on haasteellista. Lääkelista on sekava. Puuttuu jako-ohjeita. Onneksi yhdet lääkkeet ovat unohtuneet ottaa ja saan selville mihin lokeroon jaan. Mietin onkohan tämä yksin käytävä paikka, mutta ei auta kuin hoitaa homma loppuun. Aikataulu painaa. Selvisin hengissä.

Navigaattori menee sekaisin eikä löydä seuraava osoitetta. Yritän soittaa toimistolle, kolmeen eri puhelinnumeroon. Niistä ei vastata. Eikä kukaan soita takaisinkaan koko päivänä. Onneksi oma henkilökohtainen puhelimeni menee sentään nettiin ja löydän kartan, jota tihrustan hämärässä autossa. Katson kartasta pätkän, jonka muistan ulkoa. Ajan sen ja pydähdyn taas sopivaan kohtaan tienviereen katsomaan karttaa. Ajoin yhden tienhaaran ohi. Palaan takaisin ja ajan taas pätkän eteenpäin sinne asti kun muistan. Olen totaalisen myöhässä aikataulusta. En ehdi tänäänkään lounastauolle. Onneksi olin varautunut pienillä eväillä.

Juon proteiinijuomaa samalla kuin yritän vaihtaa auton vaihteita. Huomaan vastaantulevan auton tulevan kohti. Pieni korjausliike. Pitäisi pitää katse tiessä. Täällä on tietyö. Löydän viimein osoitteen, josta omaishoitaja on peruuttamassa pihasta. Kysyn olenko oikeassa paikassa. Hän palaa kanssani takaisin sisään. Saan kuulla olevani myöhässä. Otan asiakkaalta näytteet ja lähden viemään niitä laboratorioon. En ole käynyt siellä ennen, mutta tiedän suunnilleen missä se on. Kysymällä saan neuvoja mihin jätän ja kirjaan tuodut näytteet. Labrahoitaja soittaa minulle takaisin jo ennenkuin ehdin autolle. Lähetettä ei löydy. Soitan toimistolle. Nyt saan onneksi kiinni työntekijän joka välittää tiedon toiselle työntekijälle, joka tekee lähetteen.

Yksi käynti listaan on merkitty klo.12 yksityisen palveluntuottajan apuna. Vielä yksi käynti käymättä ennen sitä. Ehkä ehdin sen nopeasti. Yritän olla niin nopea, kuin hidas vanhus ja hänen avustuksensa sallii. Unohdan viedä roskat. Muistan sen vasta autossa. En ehdi palata takaisin. Saavun seuraavaan kohteeseen 5 minuuttia myöhässä. Puoliso on ovella vastassa ja kertoo ettei yksityinen apukaan ole vielä saapunut. Odotamme puoli tuntia. Yritän soittaa toimistolle, mutta taaskaan kukaan ei vastaa. Löydän yksityisen palveluntuottajan numeron ja soitan sinne. Sielläkin puhelu menee suoraan vastaajaan. Lopulta hän kuitenkin saapuu 40 min. myöhässä. Oli pitänyt laittaa edellinen asiakas ambulanssiin. Hoidamme vuodepotilaan vatsantoimituksen, suihkutuksen ym. Asiakkaan kielenkäyttö on naista alentavaa, sairasta, ronskia ja vastenmielistä. Molemmat teemme työtämme punastellen ja yritämme selvitä. Reagonti puheisiin saa sen vain lisääntymään. Toinen hoitaja jää vielä auttamaan pikkuasioissa ja jatkan matkaani vielä muutamalle asiakaalle. Korvissa soi loppupäivän kaikki solvaukset ja vastenmielisyydet. Voi kun olisi joku jonka kanssa puhua tästä.

Saavun takaisin kotihoidon työpisteeseen, kun työaikani loppuun on enää puoli tuntia. Palauttelen avaimia ja työvälineitä ja menen kirjaamaan. Kahvipöydän ympärillä samassa huoneessa istuu henkilökuntaa keskustelemasssa. Kuulen kuinka puhutaan keikkalaisista: ei niitä saa tarpeeksi, ei ne tiskaa eikä vie roskiakaan, lääkkeitä jaettu väärin…Muistelen tapausta viikko taaksepäin. Tuntemaani keikkalaista syytettiin alkuviikon lääkejakovirheestä. Tarkistin uteliaisuuttani tilastoiduista käynneistä asian, koska tiesin kollegani tunnolliseksi ja osaavaksi. Hän ei ollut käynyt asiakkaalla. Virheen oli tehnyt työpisteen oma työntekijä. Tuntuu pahalta.

Tarkistan laboratorionäytteen tuloksen koneelta ja laitan sen eteenpäin lääkärille ja muistutuksen hoitajalle, että katsoo vastauksen. Ohjelmoin seuraaville käynneille muistutuksia ja viestejä hoitajille. Antaisin mielelläni raporttiakin, mutta työpiste on hiljentynyt. Muut ovat lähteneet kotiin. Saan vielä iltahoitajaa hihasta kiinni ennekuin hän häipyy ovesta kysyäkseni minne teen lääketilaukset, joita päivän lääkejaoissa tuli. Huomaan, että työaikani päättyi jo 30 minuttia sitten. Vielä tulee mieleen, että yhdelle asiakkaalle piti viedä ruiskuja lisää haavahuuhtelua varten. En enää ehdi avata konetta, joten kirjoitan lapun ja teippaan sen hoitajan tietokoneen ruudun päälle. Muistan lapseni harrastukseen viennin. Nyt täytyy juosta. Milloinkahan saan ylityöt otettua pois? Vasta kotona huomaan etten ehtinyt käydä edes wc:ssä koko päivänä. Päätäni särkee.

Luen myöhemmin illalla artikkelin Sairaanhoitajaliiton sairaanhoitajapäivillä julkaisemista sairaanhoitajien kollegiaalisuusohjeista. Yhdyn niihin täysin. Tämä koskee kaikkia hoitajia. Ei vain sairaanhoitajia vaan myös lähihoitajia. Kunpa meillä kaikilla, riippumatta siitä missä roolissa työtä teemme, olisi kollegiaalisuutta ja hyvä tehdä työtä, että potilaamme saisivat mahdollisimman hyvää hoitoa.

20150313_142406