Avainsana-arkisto: kotihoito

Lupa moittia

En ole törmännyt vielä koskaan täydelliseen ihmiseen. Ihminen on inhimillinen ja tekee virheitä. Jokainen meistä. Mitä vaikeampi ja monimutkaisempi tehtävä, sitä enemmän on virhemahdollisuuksia. Jos työpäivän aikana olen välttynyt kahdeksasta katastrofista ammattitaitoni ja kekseliäisyyteni ansiosta, lankean vähintään kolmeen pilkkuvirheeseen. Unohdan MMSE-kaavakkeen toimistolle tai päädyn väärään osoitteeseen. Virheen korjaaminen vie onneksi useinmiten vain aikaa, jonka kompensoin jättämällä omat taukoni väliin, jos sellaisia on listassani huomioitu.

Joskus olen joutunut jälkeen päin kauhistelemaan, kuinka pienestä on ollut kiinni, että vakavilta seurauksilta asiakkaalle on vältytty. Esimerkiksi asiakkaan laittaminen päivystykseen on usein pitkän ja vaikean harkinnan tulos. Asiakkaalle ei halua turhaan rasittavaa päivystyskäyntiä, mutta myös päivystyksestä tulee nopeasti palautetta nk. turhista käynnistä. Muistan useitakin tapauksia, jolloin asiakkaan voinnissa on ollut vain pientä epämääräistä muutosta. Olen jo päätynyt, että tässä ei ole riittävästi aihetta ambulanssin kutsumiseen, kun päätän sittenkin laittaa asiakkaan päivystykseen. Sairaalaassa on selvinnyt, että asiakkaan tilanne onkin ollut huomattavasti oireita vakavampi. Jos olisin jäänyt seuraamaan asiakkaan voinnin kehitystä, niinkuin oireiden mukaan olisi pitänyt,  seuraavalla käynillä asiakas ei olisi ollut välttämättä enää hengissä.

Kotihoidon työssä olemme usein yksin epämääräisten vihjeiden keskellä, joista pitäisi ennustajaeukon tavoin osata valita ne oikeat. Työlistat ovat pitkiä. Asiakkaat ovat moninaisia, suloisista vanhoista rouvista hengenvaarallisiin väkivaltarikollisiin. Kaikki pitäisi osata hoitaa ja vielä olla törttöilemättä liikenteessä samalla, kun navigoi ja saa puhelua sairaalasta kotiutuvasta asiakkaasta.

Luin joitain vuosia sitten valtakunnallisesta sanomalehdestä toimittajan kirjoittaman kolumnin kotihoidon asiakkaan kokemasta mielipahasta. Sairaanhoitaja oli kotikäynnillä unohtanut viedä asiakkaan roskapussin ulos. Hän oli kahdenkymmenen minuutin käynnin aikana kysynyt asiakkaan kuulumiset, ottanut verenpaineen ja verinäytteen, mutta ei ollut vienyt roskia kirjoittajan mukaan. Asiakas oli joutunut viikon haistelemaan haisevia roskia. Luettuani kolumnin ajattelin, kuinka inhimillistä. Minäkin olen unohtanut viedä roskiksen, jopa useammin kuin kerran.

Televisiossa toimittajat asentavat salakameroita, joilla kuvataan kotihoitajia työssään. Samanlaisella tekniikalla on dokumentteja tehty rikollisjärjestöistä. Keskustelu on aina tarpeelista, mutta mihin keskustelu kohdistuu? Yksittäisiin työntekijöihin? Kollegani ovat kertoneet, kuinka dokumentin esittämisen jälkeen osa yhteistyökumppaneita mm. ambulanssihenkilö ryöpytti kotihoitajaa kuolevan asiakkaan vieressä osaamattomasta kotihoidosta.

Kaduilla ja toreilla on lupa puhua kotihoitajista epätäsmällisinä ja osaamattomina. Julkisen talouden tehokkuusvaatimukset eivät anna väljyyttä varautua yllätyksiin, joita huonokuntoisten asiakkaiden kanssa tulee. Kun edellisessä paikassa asiakas on saanut sairaskohtauksen, joutuu kotihoitaja valitsemaan kahdesta pahasta; jäädäkö sairastuneen kanssa odottamaan ambulanssia vai myöhästyä seuraavilta käynneiltä? Ensimmäinen voi täyttää heitteillejätön kriteerit ja jälimmäinen saa aikaan tyytymättömiä asiakkaita.

En usko, että, sellaista ihmistä löytyy, joka tällaisessa työssä tällaisilla järjestelmillä ei tekisi virheitä. Virheistä voi oppia, jos työntekijöille annetaan aikaa asioiden käsittelyyn ja yhdessä oppimiseen. Kotihoito on muuttunut jatkuvastti haastavammaksi, kun entistä huonokuntoisemmat ihmiset asuvat kotonaan. Samalla tehokkuus- ja kellokorttivaatimukset ovat laajentuneet yhä useammalle alueelle.
Kotihoitoa kannattelee sitkeä ydinjoukko, jotka ovat sydämeltään sitoutuneet tähän työhön. Uusissa työntekijöissä vaihtuvuus on suurta. Osaamista ja laatua tuskin vahvistetaan – lupa moittia – asenteella. Kuka vapaaehtoisesti haluaa lähteä rankkaan ja vaikeaan työhön, jos yhteiskunnassa on asenne, että edustamalla kotihoitoa olet osaamaton?

20150305_113116

Lisäaikaa

Näen edessäni onnellisen pariskunnan. Käsikynkkää vilkutatte minulle. Toinen taluttanut toista eteiseen sairaanhoitajaa saattamaan ja hyviä pyhiä toivottamaan. Molemmilla on samanlaiset kuvioneulotut villatakit. Kahdet hymyilevät ja onnelliset kasvot katsovat minua. Onnenne tekee teistä kauniita, kuin hääkuvassa. Otan mielessäni kuvan teistä verkkokalvolleni ja painan muistiini.

Vielä muutama kuukausi sitten tilanteenne oli toinen. Toinen teistä oli kuolla vakaviin leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Hän oli jo siirtynyt rajalle. Teho-osastolla oltiin jo pappia kutsumassa. Puoliso kielsi, vielä ei ole aika. Vaikka käänne parempaan tapahtui, ei lääkäri luvannut hyvää. Lääkäri oli väärässä.

Puolison tukemana sitkeällä tahdolla, toinen toistaan tukien puoliso on kuntoutunut käveleväksi. Vielä ei ollut aika erota. Olette onnellisia lisäpäivistä, joita nyt saatte elää vielä yhdessä rinnakkain omassa kotona. Otan teidän kuvanne sydämeeni esimerkiksi onnesta ja kumppanuudesta. Toivotan teille hyviä pyhiä ja suljen oven takanani. En kuitenkaan sulje sydäntäni sille lämmölle, jonka hetki kanssanne sai minut tuntemaan.

kuva

Totuus leivästä

Ammattiliitto Super on nostanut ansiokkaasti esille kotihoidon ongelmia. Kotihoito on kriisissä. Kotihoidossa on vakavia rakenteellisia ongelmia, johtamisen ongelmia sekä resursoinnin ongelmia. Kotihoidon keinoja ei tunneta ja ratkaisuksi tarjotaan kotihoitoa tilanteisiin, joihin kotihoidon keinoilla ei voida auttaa. Kuitenkin suurimman huomion yleisöltä saa yhden leipäviipaleen poistaminen asiakkaiden lounaasta. Leipäviipaletta on puolustettu äänekkäästi.

Ateriapalvelu tuo vanhukselle joko lämpimän tai kylmän lounaan, jonka voi lämmittää haluamanaan ajankohtana. Jos ateriaan kuuluu leipä, kertyvät ne yleensä kaappiin poisheitettäväksi. Harvoin olen nähnyt asiakkaani leipäviipalettaan syövän.
Lounaan lisäksi ihminen tarvitsee aamiaista, päivällistä, välipalaa ja iltapalaa, hedelmiä ja joskus herkkujakin. Kauppakassia tarvitaan joka tapauksessa.

Onko yksi leipäviipale riittävän iso peittämään kotihoidon todelliset ongelmat?

butter

 

Tuhannen päätöksen koti

Kotihoidon vastuulla on asiakkaita, joiden hoivan ja turvallisuuden tarpeeseen ei kotihoidon keinoin pystytä vastaamaan. Nämä ihmiset tarvitsevat toisenlaista ratkaisua, kuin omaan kotiin tuodut hoitajan käynnit. Jokainen näistä tapauksista on inhimillinen tragedia ja herättää siksi, sekä meissä hoitajissa, että läheisissä voimakkaita tunteita. Nämä ihmiset nousevat aiheesta keskustelun keskiöön. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on oikeassa paikassa kotonaan.

Kotona asuva tekee päivittäin paljon päätöksiä, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä  hoivapaikassa asuvalle. Oman ajan määrittely on sitä, että voi päättää koska nukkuu, koska valvoo, koska keittää kahvit ja koska katsoo TV:tä. Päivät ovat täynnä päätöksiä. Syönkö välipalaksi hapankorppua vai keksiä? Katsonko kotimaista elokuvaa vai valtameren takana tuotettua saippuasarjaa? Laitanko päälle neulepuseron vai jakun?

Päätöksien tekeminen on tärkeä osa aikuisen ihmisen elämää, myös vanhuksen elämässä. Se on itsemääräämisoikeutta ja oman elämän hallintaa. Ihmisellä on myös oikeus tehdä itselleen huonoja päätöksiä. Jos haluaa syödä viinerin aamukahvin kanssa eikä ravintoarvoltaan arvokkaampaa täysjyväleipää se on ihmisen oikeus, myös ikäihmisellä. Omaisten voi olla vaikea hyväksyä iäkkään ihmisen kaikkia päätöksiä, koska he ovat huolissaan niiden vaikutuksista. Kotihoitajat ovat ristiriidassa asiakkaan valintojen terveysvaikutuksien ja itsemääräämisoikeuden välissä. Meillä on oikeus antaa neuvontaa ja ohjausta – mutta ei viedä oikeutta tehdä päätöksiä.

Kotonaan ihminen on hallitsija sekä hyvässä että pahassa. Niin kauan, kun ihminen kykenee tekemään päätöksiä, suotakoon se hänelle. Koti on paras paikka tehdä päivittäin pieniä päätöksiä, joista tulee ihmisen näköinen elämä.

kuva

Ketterä kuin orava, vaikka muisti hatara

Kotihoidon asiakas on usein yksin asuva muistisairas. Kotihoidon tarkoituksena on tukea asiakasta pärjäämään kotona, vaikka toimintakyky heikkenee. Aina se ei ole helppoa. Muistamaton joutuu helposti törmäyskurssille ympäristönsä kanssa. Vaikeinta tilanne on, kun fyysinen toimintakyky on vielä hyvä, mutta päättelykyky jo vaikeasti heikentynyt.

Eräs muistisairas herra ei voinut ymmärtää, miksi hän ei saanut 35 vuotta vanhaan partakoneeseensa uusia osia. Hän oli niin tuohtunut myyjän kykenemättömyydestä palvella häntä, että uhkaili lähtevänsä kirveen kanssa hakemaan haluamaansa osaa. Myyjä oli kuitenkin onnistunut rauhoittamaan vaativan asiakkaansa.

Toinen herra lähti  tekemään asuntokauppoja päästäkseen eroon asunnossa vierailevilevilta harhoilta, jotka kävivät piilottelemassa hänen tavaroitaan. Kiitos huomiokykyisen ja rehdin kiinteistövälittäjän mitään peruuttamatonta ei ehtinyt tapahtua.

Olemme tavoitelleet herraa, joka ei tiennyt missä maassa on. Olisimme halunneet jakaa hänen viikon lääkkeensä. Sen hän tiesi, että ei ollut Suomessa. Lopulta selvisi, että hän oli ilmeisesti Amsterdamissa. Matkatyötä tehneelle herralle lentomatkustaminen oli paremmin hallussa kuin kotiosoite. Samainen herra oli eksyttyään keksinyt poiketa hotelliin, kun ei muistanut kuka on ja missä asuu. Muisto hotellin tuomasta levosta ja turvasta oli pelastanut kylmettyneen herran. Auttavainen henkilökunta oli ymmärtänyt soittaa apuvoimia. Herra oli päässyt ambulanssikyydillä kotiin.

Toisinaan liikkuvainen muistisairas päätyy aivan toiseen kaupunkiin, eikä selviä ilman ulkopuolisten apua. Onneksi joku aina yleensä pysähtyy hätääntyneen vanhuksen edessä ja auttaa esimerkiksi soittamalla hätänumeroon ja jäämällä odottamaan hänen kanssaan, kunnes viranomaiset saapuvat.

Muistisairaan vanhuksen kotona asuminen vaatii myös ympäristöltä asennetta ja ymmärrystä. Älä jää vain ihmettelemään oudosti käyttäytyvää vanhusta, vaan selvitä, tietääkö hän, kuka on, missä on ja mitä on tekemässä.

Vuorotyö vai kemikaalialtistus?

Tilastojen mukaan sairaanhoitajilla on kohonnut rintasyöpäriski. Raskaana olevat sairaanhoitajat saavat myös keskimääräistä useammin keskenmenoja. Tästä on tehty johtopäätös vuorotyön kuormittavuudesta naisten terveyteen. Tilastojen mukaan kaikilla aloilla ei kuitenkaan vuorotyöstä huolimatta ole kohonnutta syöpä tai keskenmenoriskiä. Eli sairaanhoitajat ovat alttiita vuorotyön syöpävaikutusille. Uskottavaako?

Sairas ihminen saa lääkkeestä helpotusta sairauteensa. Kun lääkäri määrää lääkettä potilaalle, on hän katsonut lääkkeen hyödyn olevan haittoja suurempi. Ennen kuin uuden lääkkeen myyntiluvan voi saada, on lääkkeen potilasvaikutukset jo hyvin tutkittu. Siitä huolimatta potilaille voi tulla odottamattomia haittavaikutuksia. Lääkkeiden myyntilupia on jouduttu perumaan tai käyttöaiheita rajattu.

Metastasoituneen syövän luustomuutoksiin kehitetyn lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksista ei tarvitse välittää. Lääkettä käytetään potilaille, joilla ei enää ole toivoa paranemisesta, vaan toiveena on luustomuutoksien haittavaikutuksien minimoiminen ja näin elämänlaadun parantaminen viimesiksi kuukausiksi ehkä vuosiksi.

Pistäessään asiakkaalle esimerkiksi Xgeva injektion, ei hoitaja tiedä lääkkeen valmistelussa aiheutuvan mikropilven vaikutuksia terveyteensä ja altistumisen pitkäaikaisia vaikutuksia. Kukaan tuskin tietää. Altistumisista ei pidetä minkäänlaista tilastoa. Syöpien ja keskenmenojen yhteyttä hoitajien lääkealtistuksiin ei voida vahvistaa tai poissulkea, ellei altistuksia rekisteröidä.

Ei olisi vaikea toteuttaa rekisteriä, johon hoitaja kävisi omilla tunnuksillaan kirjaamassa altistuksensa ilman potilastietoja. Jos lääkealtistuksilla on yhteys hoitajien sairastuvuuteen, on se tärkeä löytää turvallisten hoitokäytäntöjen luomiseksi. Toivottavasti tällainen altistusrekisteri perustetaan pian.

Ihmisarvoinen hoitaja

Onko hoitaja yhtä arvokas ihminen kuin muut? Hoitotyössä olen törmännyt tilanteisiin, jossa hoitajan oikeus terveyteen on asetettu kyseenalaiseksi potilaan oikeuksien edessä.

Joitain vuosia sitten Työterveyslaitoksella tehdyssä tutkimuksessa selviteltiin methotrexane-lääkkeen annostelusta ja injektoinnista ympäristöön syntyvän mikropilven vaikutuksia. Myrkyllinen aine imeytyy ihon läpi. Tavalliset hanskat eivät myöskään aineen vaikutuksilta suojaa. Lääkettä käytetään mm. reuman hoitoon säännöllisesti injektoituna. Asiakas saa lääkkeensä terveysasemalla tai kotihoidossa hoitajan annostelemana ja pistämänä. Samalla hoitaja altistuu lääkkeen haittavaikutuksille. Lääke aiheuttaa esimerkiksi vakavia sikiövaurioita. Kollegamme terveysasemalla halusivat asianmukaiset suojaukset, koska altistuvivat lääkkeen haittavaikutuksille lukuisia kertoja viikossa. Ylilääkärin mukaan suojaukset olivat tarpeettomia, koska niitä ei tähänkään asti oltu käytetty. Myös kotihoidossa suojauksien käyttö on yhä sattumanvaraista.

Olen joutunut taistelemaan sairaalan fysioterapeuttien kanssa riittävistä apuvälineistä kotiin useasti. Kaupungissa, jossa toimin, on erikseen kirjattu apuvälineiden kriteereihin, että hoitajien ergonomia ei ole peruste saada apuvälineitä kotiin.
Eräällä kerralla taas sairaalan lääkäri vaati, että kotihoitajat hoitaisivat painavaa vuodepotilasta matalalla pukkisängyllä, koska tytär halusi asiakkaan kotiin, ennen sairaalasängyn saamista. Lääkäri oli kirjoittanut asiakkaan YLE-lehdelle ”kyllä kotihoidon kuuluu joustaa”. Eli hoitajan olisi pitänyt kontillaan pyöritellä lähes 90 kiloista potilasta.

Hoitohenkilökunta altistuu lääkeaineiden haittavaikutusten ja fyysisen kuormituksen lisäksi fyysiselle ja henkiselle väkivallalle ja sen uhalle yhä useammin. Minua on työssäni huoriteltu, potkittu, läpsitty, purtu, raavittu, syljetty tartuttu sekä rinnosta että haaroista kiinni. Pidän tärkeänä, että Suomessa on lailla varmistettu kaikkien kansalaisten rikkoutumaton oikeus tarvitsemaansa hoitoon. Toivoisin kuitenkin samaan lakiin kirjattavan hoitohenkilökunnan yhtäläinen oikeus terveyteen ja koskemattomuuteen. Toisen ihmisen hoitaminen ja auttaminen ei saa vaarantaa ei hoitajien tai muunkaan henkilökunnan terveyttä. Potilaan ja hoitajan tulee olla ihmisinä yhtä arvokkaita.