Avainsana-arkisto: Tilastointi

Tilastoinnin ongelmista

Tilastointi on muodostunut johtamisen kompastuskiveksi. Ensimmäinen ongelma kotihoidossa on tilastointitapa. Kaupungissamme tilastoidaan asiakasajaksi vain se aika, jonka työntekijä on asiakkaan oven sisäpuolella. Esimerkiksi kun asiakkaan roskat viedään, se ei ole enää asiakkaalle tilastoituvaa aikaa. Ei myöskään apteekki- tai muut asioinnit.

Puhelut omaisten tai yhteistyökumppanien, esimerkiksi kotiuttavan sairaalan kanssa, eivät ole myöskään tilastollisesti asiakasaikaa. Jos asiakkaalle on määrätty laboratoriokokeita sairaalasta, kotihoitaja ohjelmoi ne työtehtäviin, selvittää, mitä kokeita tulee ottaa, minkälaiset esivalmistelut ja tiedottaa niistä eteenpäin. Sitten hän selvittää mitä putkia käytetään ja ovatko lähetteet valmiina. Jos eivät ole, hän pyytää lääkäriltä lähetteet tai tekee itse. Sen jälkeen hän varmistaa, että kotikäynnillä on mukana tarvittavat putket ja välineet. Tässä vaiheessa työaikaa on saattanut kulua jo kaksi tuntia, ennen kuin hoitaja pääsee lähtemään asiakkaan luokse. Itse käynti asiakkaalla saattaa kestää 20 minuuttia, ja vain tämä aika tilastoituu asiakastyöksi. Matkoineen ja laboratoriokäynteineen saattaa työtehtävästä tilastoitua vain 10% asiakastyöajaksi.

Koska kotihoidon tehtävänluonteeseen kuuluu kiertää asiakkaan luota toiselle, haukkaavat siirtymät aina osan työajasta. Matkaan kuluvaa aikaa ei tilastoida. Myöskään päivittäisiä asiakasmääriä ei tilastoista lueta. Siirtymisiin menee sitä enemmän aikaa, mitä useampia kohteita on, mutta tätä ei tilastojen luennassa oteta huomioon. Kuinka voidaan verrata päivittäistä työtaakkaa eri alueiden kesken, jos toisella on käytävänä 3 kohdetta ja toisella 17? Käyntimäärän noustessa myös siirtymisiin kuluva aika nousee prosenttuaalisesti.

Kunnanisät ova asettaneet tilastollisia tavotteita, joiden saavuttaminen merkitsisi kallista laskua veronmaksajille. Jos lähihoitajalta vaaditaan 65% asiakkaalle tilastoituvaa työtä, niin työpäivässä tulee vähentää asiakaskäyntien määrää, jotta siirtymisiin kuluvaa aikaa voidaan vähentää ja näin kyetään asiakkaalla vietettyä aikaa nostamaan. Näin saman asiakasmäärän hoitamiseen tarvitaan enemmän hoitajia kuin nyt. Resursseja ei kuitenkaan ole varaa lisätä.

Kunnalle on edullisinta se, mitä useamman asiakkaan tarpeeseen yksi hoitaja vastaa. Jo nyt tilastoista olisi mahdollista laskea, kuinka monta asiakaskäyntiä yksi hoitaja työpäivänään tekee. Koska matkoja eikä asiakaskäyntimääriä lasketa, asettavat johtajat absurdeja tavoitteita. Lopputuloksena on jatkuva eipäs juupas-keskustelu. Työntekijät, jotka tekevät eniten asiakaskäyntejä päivässä, eli ovat edullisimpia veronmaksajille, saavat negatiivista palautetta välittömän asiakastyön vähäisyydestä.

Julkisen talouden johtaminen perustuu yhä enemmän tilastoihin. Toivottavasti johtajat selvittävät, mitä tilastointi ja tavoitteet merkitsevät käytännössä, ennen päätöksentekoa.

2015-04-10 10.37.20